Soulmates, soulmates everywhere

Jotkut inspiroituvat musiikista ja elokuvista, toiset luonnosta, liikunnasta tai vaikka Pinterestistä.

Mä inspiroidun ihmisistä. Päivittäisistä kohtaamisista. Tiedän, etten ole ainoa. Mietittiin parin ystävän kanssa onko olemassa jotain termiä sille ilmiölle, kun tapaat uuden ihmisen, kuulet tämän sanovan yhden tai kaksi lausetta ja alat heti miettiä tässä tyypissä on jotain. Palat halusta tutustua häneen, vaikka siihen ei olisikaan mitään järkevää syytä (koska sellainen vissiin aina tarvitaan, jos haluat saada uusia ystäviä aikuisiällä).

 Kuva: Kalle Peltola

Viime kuukausina ihmisiä kohdatessani mulla on ollut kaksi vaihdetta – joko oot maailman mahtavin tyyppi ja mun uusi soulmate, tai sitten uskomattoman välinpitämätön, itsekäs ja epäaito ihminen ja päädyt heti mustalle listalle. Ei mitään välitiloja. Pikkuhiljaa alan palautua hieman neutraalimpaan ja ymmärtäväisempään moodiin, mutta tässä ajattelumallissa on pointtinsakin. Sillon kun ei ole kiinnostusta, niin sun ei tarvitse tuhlata vapaa-aikaasi energiaa vieviin myrkkyihmisiin. Ei yksinkertaisesti tarvitse. Töissä, koulussa ja aikuisten elämässä on yritettävä tulla toimeen kaikkien kanssa edes jollain tasolla, mutta vapaa-ajalla ei ole pakko.

Suomalaiset on hiton siistejä tyyppejä. Me ollaan kansainvälisellä mittapuulla rehellisiä, aitoja, maanläheisiä ja sisukkaita. Mutta on yksi asia jota oon nyt alkanut huomaan enemmän ja enemmän – me eletään mielistelykulttuurissa. Me mielistellään pomoamme, opettajiamme, satunnaisia tuttavuuksia, sukulaisia ja jopa ystäviämme. Me olemme kohteliaita, siihen meidät on kasvatettu. Käytöstavat on todella tärkeä arvo, vaikkakin se on hiipumassa tässä Suomi on vapaa maa, mä teen ja sanon mitä haluun koska se on mun oikeus -ajattelussa. 

Mutta niin kauan kun me kunnioitetaan ja arvostetaan toisiamme, onko meidän pakko hyväksyä kaikki niskaan kaadettu p-ska ilman vastalauseita? 

Tarkan ja analyyttisen (not) kenttätyön tuloksena oon poiminut kaksi piirrettä, jotka ovat muodostuneet erityisen tärkeiksi ihmisiä kohdatessani: aitous ja sydämellisyys. Jos olet aito, olet hyvä ihminen olit sitten ujo, epävarma, supersosiaalinen, korkeasti tai matalasti koulutettu, paskaduunissa tai presidentti. Mutta pelkkä aitous ei riitä. Voit olla hitonmoinen pissapää ja ylimielinen ihminen, jos sulla ei ole tässä touhussa (=elämä) sydäntä mukana. 

Sain viikko sitten uuden kämppiksen, kun pitkäaikainen ystäväni Kati muutti tänne kesäksi. Kati kannattaa henkeen ja vereen Kokoomusta. Mä en. Onko tää ongelma? Ei todellakaan. Vaikka tää aamu alkoikin puolentoista tunnin vääntämisellä politiikasta, yhteiskunnasta, huumeidenkäyttäjistä, veronkierrosta ja muista kevyistä aiheista, me lopetettiin kinastelu hymyillen. Musta on upeeta, että näistä asioista pystytään puhumaan hyvässä hengessä. Lisäksi Katilta löytyy edellä mainitsemani kaksi piirrettä, ja jokainen tyttöön tutustuva huomaa ne (välillä sydämellisyys on ehkä hetken piilossa, kuten meillä kaikilla, mutta aitous on ja pysyy). 

Eräänä päivänä mulla oli sellainen fiilis, että vihaan ihmisiä ja haluan olla yksin. Lähdin silti ulos ja istuin Laukontorille katselemaan laivoja ja iloisia ihmisiä. Vieressä istuva keski-ikäinen mies alkoi juttelemaan. Oli keskipäivä, hän oli pussikaljalla. Juuri sellainen mies, joka alkaa jutella bussissa ja toreilla ja johon ihmiset reagoivat huhhei olipa outo tapaus, näitä yhteiskunnan hylkiöitä.

Yhtäkkiä huomasin, että olimme jutelleet kaksi tuntia. Mies puhui aivan samoista asioista, joita olen itse pyöritellyt päässäni viime aikoina. Kävimme läpi kaiken filosofiasta, fysiikasta, rakkaudesta, ihmissuhteista, yhteiskunnasta, syrjäytymisestä, sosiaalityöstä ja sossupummiudesta universumin syvimpään olemukseen. Yritin kohtaamisen jälkeen muistella, kuinka monen hyvin pärjäävän menestyjän kanssa olen saanut käydä yhtä antoisia keskusteluja. Onneksi joidenkin, mutta usein juttu lähtee ”mites menee koulussa/töissä” -linjalle ja jää siihen.

  

 Vaihtarikamuja!

 Eläinkamuja!

 20 vuotta vierellä sinnitelleitä kamuja!

 Herkkuserkkukamuja!

 Sossukamuja!

Ruokakamuja!

Tulevaisuuden mummokommuunikamuja!

Aina ei jaksa, mutta silloin kun jaksaa niin nostetaan katse kännyköistä ja katsellaan millaisia ihmisiä tuolla pyörii. Ne voi olla aika upeita tyyppejä. 

Translation: People are stupid. Although some of them are pretty damn awesome.

Please, kuvista pois jääneet älkää loukkaantuko (nappasin vaan pikasesti kansioista muutaman). 

Moro! Olisitko sä mun soulmeitti?