Ensimmäinen viikko Recifessä takana, ja vastaanotossa ei oo ollut kyllä valittamista! Tähän vaikuttaa paitsi mahtavat jackpot-kämppikset, myös se, että karnevaalit on ihan kohta täällä. Karnevaalitreenien koluaminen on ollut aika ainutlaatunen tapa tehdä ekat sightseeingit tästä kaupungista.
Kämpän järkkäsin Suomesta käsin, missä on toki omat riskinsä kaupunkia ja paikallisia tapoja tuntematta. Ensimmäisen viikon perusteella oon kuitenkin tosi tyytyväinen tähän ratkasuun, koska kämppisten kanssa kävi niin hyvä tuuri. Täällä monilla on tapana vuokrata kimppakämppä niin, että yks asukas on päävuokralainen ja loput alivuokralaisia. Tää on mun tapauksessa ihan hyvä juttu, koska uskalsin tehdä epävirallisen sopimuksen facebookin välityksellä ilman sieluni myymistä johonkin vuoden vuokrasoppariin. :D Asun siis kolmen brasilialaisen, Nathályan, Célian ja Camillan kanssa, ja lisäks meillä on seurana Célian kaks vähän creepyä suloista kissaa. Asunto sijaitsee lähellä Recifen keskustaa Boa Vistalla. Matkat keskustan ulkopuolella sijaitsevalle yliopistolle tulee oleen ainakin ruuhkissa pitkät ja tuskaset, mutta yritän henkisesti varautua tähän. Käytin Suomessa paljon aikaa siihen, että laitoin kyselyitä recifeläisen fb-ryhmän asuntoilmotuksiin, ja yritin imeä sekä paikallisilta, että aiemmin Recifessä olleilta suomivaihtareilta mahdollisimman paljon tietoa hyvistä asuinalueista. Tulin lopulta siihen tulokseen, että keskustan lähellä on paljon enemmän muuta tekemistä ja palveluita verrattuna yliopiston lähialueisiin. Pidemmät koulumatkat on siis toivottavasti sen arvoisia. Joka tapauksessa iso kiitos sosiaaliselle medialle ja sille, kuinka helppoa nykypäivänä on hoitaa tällaisetkin asiat toiselta puolelta maailmaa!
Sit niihin karnevaalibileisiin. Kuten aiemmassa postauksessa taisin jo mainita mulle tuli vähän yllätyksenä se, että karnevaalit ei todellakaan ole täällä mitkään yhden viikonlopun bileet. Karnevaalihuuma on yhtä isoa monien viikkojen, jopa kuukausien, build upia, kunnes koittaa The karnevaaliviikko - joka alkaa siis tällä viikolla! Ainakin Recifessä tää valmistautuminen ja karnevaaliharjoittelu näkyy katukulkueiden ja -bileiden eli blocojen muodossa. Blocot on yleensä ihan järjestettyjä tapahtumia, joilla on nimi, ja usein jokin tietty teema, teemaväri tms. Ihmiset kerääntyy tiettyyn paikkaan, usein jo aamulla (!!) tai aamupäivällä ja alkaa juhlia. Blocoissa näkyy ihmisiä kaikista ikäryhmistä vauvasta vaariin, ja uskallanko jopa sanoo et kaikista sosiaaliluokista. Trumpetit, rummut, ja oma spessu karnevaalimusiikki soi, ihmiset on pakkautuneet kiinni toisiinsa, epämääräiset mitä ihmeellisimmillä tavoilla pukeutuneet hahmot ja härpäkkeet heiluen (mitä överimpi sen parempi), ja kaikki on vaan sekaisin. Mutta hyvällä tavalla.
Yllätyksekseni täällä Recifessä samba ei oo iso osa karnevaalijuhlintaa, toisin kuin kaikkien tuntemissa Rion karnevaaleissa. Koillis-Brasilialainen kulttuuri on tosi erilainen etelämpään verrattuna. Kyselin just asiasta Nathályalta joka sanoi, että täällä on enemmän paikallisia ja perinteisiä afrobrasilialaisia musiikki- ja tanssityylejä, kuten frevo, maracatu ja afoxé. Recifen karnevaalit on kuitenkin yhdet maan tunnetuimmista Rion ja Salvadorin rinnalla. Monet brassit sanoo, että koko maa pysähtyy karnevaalien ajaks, ja vuosi alkaa vasta karnevaalien jälkeen. Tän huomasin esimerkiksi soitellessani yliopistolle kysyäkseni pitäiskö mun mennä jo käymään siellä näyttään naamaani. Vastaus oli ettei kannata, koska oikeestaan mitään ei tapahdu ennen karnevaaleja. Sain vaan hyvät lomien- ja karnevaalientoivotukset, ja viestin siitä että asiat ehtii hoitaa myöhemminkin. Ei siis ole onneks vielä tarvinnut liikaa stressata virallisuuksista.
Nyt seuraa kasa sekavia ja epämääräisiä karnevaali-kännykkäräpsyjä. Vaikka tää näyttää aika örvellykseltä, niin käytän mieluummin yhden Mosambikissa myös asuneen Peace Corps -kaverin termiä integroitumista kalja kädessä, hahah. When in Brazil...
Amantes da Gloria -bloco
Oon ottanut tän riippumaton onnellisuus/ruokailu/meditointi/päikkäripaikakseni, jossa vietänkin varmaan 90 prosenttia ajasta kotona. Kämppikset nauro mun riemuidiootti-reaktiolle tästä, koska vaikka paikallisille riippumatto kotona on perusjuttu, Suomitytölle se on tietty parasta ikinä!
Näkymä mun huoneen ikkunasta
Kotitalo
Paikallinen herkku Acaí
Seuraavat pre-karnevaalibileet oli Recifen historiallisessa kaupunginosassa Olindassa, jossa iso osa oikeistakin karnevaaliblocoista järjestetään. Näihin bileisiin tosin selvisin itse vasta kolmen aikaan iltapäivällä, vieläkin ryytyneenä edellisen päivän ensimmäisistä blocoista. Kämppikset oli lähteneet jo 9 aamulla, kuten monet muutkin, joten mun päästessä paikalle kaikki oli jo ihan loppusuoralla. Meno oli vähän sama kuin jos olisi mennyt lähellä pilkkua Suomessa baariin. Nää karnevaalibiletyksen ajankohdat on jotenkin tosi huvittavia, mutta toisaalta päivällä juhlimisessa on omat hyvät puolensa; unirytmi ei mene sekaisin ja olokin on valoisaan aikaan vähän turvallisempi.
Paikallisen laulajan (jonka nimen tietenkin jo unohdin) keikalla
Couchsurfing-host Priscillellä oli synttärit viikonloppuna, johon oli kutsuttu 25 ihmistä. Intoo puhkuen tietty lähdin kohti synttäripaikkaa saamaan uusia kavereita...
...kunnes paikan päällä tajusin että pubi oli ihan tyhjä vaikka itsekin olin puoli tuntia myöhässä. Alko porukkaa onneks pikkuhiljaa valuun, ja suurin osa tuli noin 1,5 tuntia myöhässä hahah. Nää on niitä hetkiä, kun tuntee olonsa todella gringaks (=valkoinen/ulkomaalainen/ei-latino)
Nathályan ja Célian kanssa lähdössä Os Barba -blocoon, jonka teemana oli mikäs muukaan kuin parrat, koska miksipä ei
Yks esimerkki hämmentävistä ja övereistä karnevaalihärpäkkeistä
Amandaan tutustuin facebookin kautta kämppiä etsiessä. Meinasin aluksi muuttaa Amandan kämppään, mutta lopulta se ei sopinutkaan ihan mun tarpeisiin. Sovittiin kuitenkin, että nähdään sitten kun tuun Recifeen, koska asutaan lähellä toisiamme ja Amanda vaikutti tosi mukavalta - mikä tuli todistettua eilen! Amanda vei mua parille tanssiklubille, joista toisessa tanssittiin paikallista forróa, toisessa taas salsaa. Eipä tullut yllätyksenä, että täällä tanssiminen on iso ja luonteva osa kulttuuria. Ilta oli hauska siitäkin huolimatta, että omassa koordinaatiossa ja rytmitajussa on vielä vähän matkaa paikallisten tasolle haha.
Karnevaalimenojen vastineeks toinen moodi on ollut aikalailla tää
Laskiaisen kunniaks päätin tehdä henkilökohtaista historiaa ja leipoo laskiaispullia! Tää on myös osa mun projektia saada kämppikset rakastuun Suomeen ja suomalaisiin herkkuihin niin, että ne tulee joskus vielä käymään Suomessa.
Ihanat Camilla ja Nathálya! Yksi hyvä asia suomalaisuudessa (miljoonan muun lisäksi) on se, että ollaan niin tuntematon pikkukansa ettei ihmisillä ole yleensä juuri ennakkoluuloja meistä. Usein saa siis itse tehdä ensivaikutelman ja edustaa Suomea just niin kuin haluaa! Tää pätee myös laskiaispulliin, kun toiset ei tiedä miltä niiden pitäis maistua, nää onnistu täydellisesti haha. :)
Loppuun vielä pakko laittaa tää kuva, joka tiivistää hyvin tuskajännityksensekaset fiilikset, kun oikeet karnevaalit lähestyy... Ei vaan, oikeesti siitä tulee hauskaa - varsinkin kun Leena tulee tänään! <3
