Ninguém solta a mão de ninguém - Pidetään yhtä

Viime kuukausina blogi on ollut hiljainen. Toisaalta olen myös kirjoittanut enemmän kuin pitkään aikaan. Harjoittelusta ja sitä edeltävästä vapaaehtoistyöstä järjestössa on Wordiin kertynyt noin 60 sivua vapaaehtoisia kenttämuistiinpanoja. Sanokaa hulluksi, mutta uskon näistä muistiinpanoista olevan hyötyä oppimisen ja asioiden sisäistämisen kannalta, sekä erityisesti ensi vuonna gradua vääntäessä.

Tästä nörtteilystä voi ehkä päätellä, että harjoittelu on vienyt ison osan ajasta ja energiasta. Jotenkin oletin harkan sujuvan jaksamisen kannalta helpommin, koska järjestö oli tuttu ja olin ollut jo kuukausia Brasiliassa totuttelemassa kieleen ja kulttuuriin. Työ on kuitenkin sisällöltään todella kuormittavaa henkisesti, ja kokoaikainen portugali vie edelleen paljon voimia. Lisäksi on luonnollista, että maasta tai paikasta riippumatta uusi työ tai harjoittelu vaatii aina oman totuttelunsa.

Pakollisesta väsymysavautumisesta huolimatta olen todella todella kiitollinen, että olen saanut olla mukana juuri tämän järjestön toiminnassa, juuri näiden ihanien ihmisten kanssa. Harjoitteluani on jäljellä enää viikko. Järjestö on tarjonnut loistavan näkökentän oppia katulasten ja -nuorten elämästä, taustoista, perhetilanteista ja unelmista. Olen myös saanut tutustua moniin faveloiden lapsiin ja nuoriin sekä heidän perheisiinsä. Olen oppinut, kuinka eettisesti kestävää, laadukasta työtä voidaan tehdä mitä haastavimmissa tilanteissa ja vähillä resursseilla. Olen saanut oppia siitä, kuinka merkittävää yhteiskunnallisten epäkohtien ja marginaalissa olevien ihmisten tilanteen esiin nostaminen on erityisesti maassa, jossa sosiaaliset hierarkiat ja rakenteellinen eriarvoisuus ovat vahvasti läsnä sekä historiassa että nykypäivänä.

Suomenkin mediaan näytti rantautuneen presidentinvaalien lannistava tulos. Kuukausia kestänyt jännitys päättyi lopulta pahimman kauhukuvan toteutumiseen kun fasisti, rasisti ja populisti Bolsonaro voitti 55% äänimäärällä. Täällä koillisessa, joka on Brasilian köyhempää aluetta, työväenpuolueen Haddad olisi voittanut heittämällä. Etelän rikkaammat (valkoisemmat) ja konservatiivisemmat alueet olivat siis ratkaisevasti äänestämässä Bolsonaron voittoon. Uuden presidentin toiveissa on mm. hyökätä seksuaalivähemmistöjä vastaan, ottaa kuolemantuomio käyttöön, heittää "rosvot" (faveloiden köyhät tummaihoiset) vankilaan, yksityistää sademetsät ja rajoittaa alkuperäisasukkaiden oikeuksia entisestään. Hän haluaa myös vapauttaa aselait ja aseistaa "kunnon kansalaiset" ja lisätä poliisivoimia, jotta faveloihin voidaan hyökätä isommin joukoin ja ratkaista huumebisneksiin liittyvä väkivalta väkivallalla - vaikka sivulliset joutuisivat ristituleen.

Lienee siis selvää, että myös järjestön lapset, nuoret ja perheet ovat tulilinjalla: valtaosa ovat tummaihoisia, faveloiden asukkaita (tai kadulla asuvia) ja köyhiä. Jotkut ovat seksuaalivähemmistöön kuuluvia, toiset nuoria jotka varastavat selviytyäkseen, ja osa nuoria jotka käyttävät tai myyvät huumeita. Kadun väestö kohtaa jo nyt paljon syrjintää ja poliisiväkivaltaa, eikä vihapuheen entistä vahvempi salonkikelpoisuus ja virkavallan lisääntyvä aggressiivisuus todellakaan auta asiaa.

Vaalituloksen jälkeen töissä itkettiin, kadulla itkettiin, joka paikassa itkettiin. Moni pelkää kävellä ulkona. Sosiaalisten liikkeiden toiminnan jatkuvuus on vaarassa. Ei vain siksi, että resurssit lakkautettaisiin (koska monet ovat pyörineet ilman valtion tukea tähänkin asti) vaan siksi, etteivät ne sovi uuden hallituksen agendaan. Sosiaalisessa mediassa jaetaan turvallisuusohjeita seksuaalivähemmistöille, ja heille tarjotaan ilmaista psykososiaalista tukea tilanteen käsittelyyn.

Ninguém solta a mão de ninguém - kukaan ei päästä kenenkään kädestä irti nousi vaalipäivänä nopeasti vastaliikkeen symboliksi. Vaikka vaalitulos oli isolle osalle brasilialaisia valtava pettymys, taistelu demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta jatkuu. Mielenosoituksia on ollut mielenosoitusten perään. Valtava määrä ystävyys- ja perhesuhteita on tuhoutunut näiden vaalien seurauksena. Vain politiikan takia? Ei, vaan ihmisoikeuksien ja hyväksynnän puutteen takia. On ihailtava Bolsonaron vastustajien taistelutahtoa, joka on jatkunut vahvana koko vuoden ja tulee varmasti jatkumaan edelleen.

Karnevaalikulkue-mielenosoitus demokratian, ihmisoikeuksien ja presidenttiehdokas Haddadin puolesta

 Ele não (ei hän) -mielenosoitus taas oli naisten järjestämä protesti Bolsonaroa vastaan. Naisten vastaliike on ollut vahvaa. "Äänestän ainoastaan ehdokasta, joka kunnioittaa minua."

 Vaalikampanjointia toteutettiin työporukan virkistäytymisillassa

...ja töissä maaseudulla - tästä päästäänkin aasinsillalla harkkakuulumisiin.

 Elämänviivatyöskentelyä nuorten kanssa

Mielenkiintoinen trivia stigmoihin ja portugalin kieleen liittyen: portugalissa katulapsista käytetään termiä crianças em situação de rua eli kadun tilanteessa olevat lapset. Terminä pidempi kuin suomen katulapset tai englannin street children, mutta leimoja murtavassa mielessä huomattavasti parempi. Lapset eivät ole kadulta, eikä katu määritä heitä ihmisinä, vaikka se olisikin iso osa heitä.

Joka kerta maaseudun keskukselle mentäessä koen oloni tosi rauhalliseksi, vähän kuin Suomessa mökille mentäessä. Voi siis vain kuvitella, kuinka merkittäviä nämä viikoittaiset reissut ovat katulapsille.

 Keskustelua lapsityövoimasta

 Maalla on mukavaa

...ja takaisin kaupunkiin

 Näkymä yhden asiakasperheen kotoa Alto do Pascoal -favelasta

Vanhempien ryhmälle järjestetään kuukausittain tapaaminen. Saatiin toisen sosiaalityön harjoittelijan Joycen kanssa järjestää lokakuun tapaaminen, jonka aiheena oli lapsityövoima. Keskustelimme lasten oikeuksista sekä lapsityövoimasta kotiympäristössä, faveloissa sekä kadulla, ja teimme teemaan liittyviä harjoituksia. Vanhemmat ja kaksi tapaamiseen osallistunutta nuorta kertoivat omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, jotka olivat todella avartavia.

 Vanhempien ryhmän kokkaustyöpaja

Voimaannuttava ympyrä tai googlen mukaan suomentuva "restoratiivinen puhepiiri" vanhempien kanssa. Ympyrä on yksi metodeista, joita järjestö käyttää esimerkiksi kouluissa ja yhteisöissä väkivallattoman kommunikaation, välienselvittelyn, yhteishengen parantamisen ja erilaisten tunnetyön taitojen työstämiseen. Ympyrässä on aina jotain selittämätöntä magiaa, eikä itkemiseltä usein voi välttyä.

 Synttärijuhlia lasten kanssa. Näitä riittää lähes viikoittain, mikä tarkoittaa Brasiliassa myös kakkua viikoittain.

 Nuoret suunnittelemassa julisteita projektiin, jonka tavoite on lisätä viihtyvyyttä ja yhteisöllisyyttä Coque-favelassa

 Capoeira-ryhmän kanssa etnisyyden ja rasismin työstämistä liittyen kuukauden teemaan: mikä on sisimpäsi väri?

Työkaverit luennoimassa paikallisille sosiaalityön opiskelijoille järjestön arvoista ja toiminnasta sekä sosiaalityön rakenteellisesta roolista. Rakenteellisen työn korostaminen on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeellista, koska olen jutellut jo kahden Bolsonaroa äänestäneen sosiaalityön opiskelijan kanssa. Minkään järjen mukaan nämä kaksi arvomaailmaa eivät käy yhteen, mutta Brasilian poliittisesta kriisistä onkin järki kaukana.

Käytän vielä blogia härskisti hyväksi kanavana kerätä järjestölle lahjoituksia siltä varalta, että tänne eksyy joku, joka on vaikuttunut  Grupo Ruas e Praças -järjestön työstä ja haluaisi tukea sitä. Ollaan työkaverini kanssa saatu vihdoin luotua järjestölle enemmän tai vähemmän ajan tasalla olevat nettisivut, jotka tosin ovat edelleen työn alla haha. Tästä ei kannata hämmentyä, sillä puutteellisista somekanavista ja nettisivuista huolimatta järjestö on tehnyt laadukasta ja arvoiltaan tinkimätöntä työtä Recifessa jo 30 vuotta. Jos haluat lisää kuvausta järjestön työstä, voit käydä lukemassa myös edellisen blogitekstin.

Jos kiinnostuit, järjestö ottaa lämpimästi vastaan kaikenkokoisia lahjoituksia toiminnan jatkuvuuden tukemiseksi. Tilitiedot löytyvät >täältä<.

Rakkautta.