Carnaval de Recife/Olinda

Heippahei ihanat!

Luon teille näköjään aktiivisesti some-illuusiota siitä, että että Brassielämä on pelkkää karnevaalia ja rannalla löhöilyä. Varoitus: sama meno jatkuu vielä ainakin tän postauksen ajan!

Juuri ennen Brasiliaan lähtöäni viimeisen halauksen yhteydessä ystäväni Leena heitti kasuaalisti, että ajatteli tulla kylään karnevaalien ajaksi! En voi ymmärtää miten jollain voi olla noin hyvä pokerinaama… Leenan ajankohta oli loistava, koska karnevaalithan on se legendaarisin aika tulla Brasiliaan, eikä mulla ollut koulu vielä alkanut. Toistan varmaan itseäni, mutta oon tosi kiitollinen siitä, että alkuihmettelyt olen saanut jakaa Leenan ja Maijan kanssa. Myöhemmin vuoden aikana on myös paljon helpompaa jakaa täällä tapahtuvia asioita ja tarinoita ihmisille, jotka ovat päässeet osaksi sitä. Mutta yritän kovasti jakaa fiiliksiä myös blogin avulla!

Leenan kanssa meillä ei ollut ihmeellisempää reissusuunnitelmaa, mutta aika yksimielisesti tultiin siihen tulokseen, että mennään rannalle ennen karnevaaleja keräämään voimia, sitten juhlitaan, ja viimeiset päivät vietetään toisella rannalla palautuen. Ensimmäisenä kohteena oli jälleen Porto de Galinhas.

Onnellinen lomailija

Nyt se alkaa...

Karnevaalien historiallinen ja ns. virallinen merkitys on se, että karnevaaleista alkaa paastonaika. Karnevaalien ajankohta vaihtuu joka vuosi, sillä se lasketaan pääsiäisen mukaan. Aika massiivinen tapa juhlia, mutta nyt ymmärrän hyvin. Karnevaaliryönäämisen jälkeen pieni paasto ja kehon puhdistaminen tuntuvat ihan houkuttelevilta… Viralliset karnevaalipäivät olivat perjantaista tiistaihin, mutta meidän oli Leenan kanssa pakko pitää vähän taukoja. Vahvimmat suorittajat, kuten Nathálya, olivat juhlimassa joka päivä aamusta iltaan. Viimeisenä päivänä Nathályassa alkoi kolmen tunnin yöunien ja neljän päivän karnevaaliputken jälkeen näkyä heikkenemisen merkkejä, joten mekin pysyttiin Leenan kanssa paremmin tahdissa mukana haha. Tultiin siihen tulokseen, että brasilialainen raatotaso on sopiva taso gringoille.

 <3

Recife on osittaisesta rosoisuudestaan huolimatta, ja myös sen takia, todella kaunis kaupunki. Recifeä sanotaan Brasilian Venetsiaksi, koska kaupunkikuva muistuttaa jokiensa ja siltojensa vuoksi hieman Venetsiaa. Yhtenä kaatosadepäivänä tosin puhuttiin paikallisen kaverini Paulon kanssa tulvivia teitä katsellessa, että sekin voi hyvin olla syynä nimitykselle haha. Vaikken mitään kaupunkisuunnittelusta tai viemäröinnistä tiedä, uskallan sanoa että niissä voisi olla parantamisen varaa.

Kun luulet nähneesi jo kaikista oudoimmat karnevaalihärpäkkeet, tää kaveri tulee vastaan likasten pöksyjensä kanssa. :D

Kyllä, tän valtavan ihmismassan seasta on mahdollista löytää tuttuja sattumalta! Oltiin kyllä laitettu Priscillen kanssa viestiä, mutta treffaaminen tuntui aika toivottamalta. Suomessakin on vappuna vaikea löytää kenttää väkimäärän takia, mutta karnevaaleilla se oli melkein mahdotonta. Priscillen näkeminen oli siis ihana yllätys!

Brasiliassa on Brigadeiro-niminen suklaaherkku, jota kaikki rakastavat. Tää kaveri myi samaa herkkua vähän tuunattuna Brizadeiro-nimellä. Kannabis on myös Brasiliassa laitonta, ja poliiseja parveilee karnevaaleilla joka kadunkulmassa. Siks tää "hienovarainen" markkinointi oli tosi hellyyttävää haha.

Sit koitti palautumisen aika! Karnevaalit oli kaikkea mitä kuvitella saattaa, riehakkaat, hauskat, raskaat, hikiset, rakkaudentäyteiset ja sekopäiset juhlat. Niiden loppuessa oli ristiriitainen fiilis, samanaikainen helpotus ja haikeus niiden päättymisestä. Rantalomailu tuli tarpeeseen, joten lähdettiin täältä noin 5 tunnin matkan päähän (autolla, 10 tuntia bussilla) Pipa-rannalle. Vietettiin rannalla 4 päivää, joista yhtä päivää lukuunottamatta satoi kaatamalla koko ajan. Ainakin kaivattu lepo onnistui.

Tää kuvaa aika hyvin meidän Pipa-reissun sisältöä, jos miinustetaan tequilat ja margaritat. Sade oli hyvä syy panostaa syömiseen.

Vikana päivänä lähdettiin kotia kohti aamukahdeksalta, ja Pipa päätti kettuilla meille kauniilla auringonpaisteella. Oh well, näitä sattuu!

Viimeinen ehtoollinen Felipen ja Nathályan kanssa ennen Leenan lähtöä, nyyh.

Nyt lomailut on ohi, ja opiskelut on jo hyvässä vauhdissa. Brasiliassa kouluvuosi, ja vuosi ylipäätään, alkaa vasta helmikuun lopussa karnevaalien jälkeen. Tämä on mahdollistanut alun lomailun, mikä on ollut ihana tapa rauhassa tutustua maahan, ihmisiin ja elämänmenoon. Olen tosi kiitollinen tästä pehmeestä laskusta Brassielämään myös siksi, että se on mahdollistanut totuttautumisen portugalin kieleen ennen opintojen alkua. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin! :)

Translation: What I want you to think my life in Brazil is all about!

Tradução: Carnaval - que onda do caraí!