Valmistautumista odottamattomaan

Näin vähän aikaa sitten unta reissuun liittyen. Olin just päässyt perille Maputon lentokentälle, ja odotin rinkkaani laukkuhihnalla. Katsoin kun muut koneessa olleet nosteli hihnalta omia tavaroitaan, joihin kaikilla kuului muiden kamojen lisäksi valtavan kokoinen vesisäiliö. Kysyin miksi kaikilla on sellanen, ja mulle sanottiin että ottivat tietenkin omat vedet mukaan. Riuduin sit unessani janoisena kun en tajunnut tyhmänä ottaa Suomesta ottaa vettä koko reissun ajaksi. Toivotaan ettei oo enneuni haha!

Luonnollisesti täältä Suomesta käsin mua on varoteltu paljon turvallisuus- ja terveysasioista ja siitä, miten erilaista kaikki tulee olemaan. Pää on täynnä HIV- ja malariatilastoja, ryöstön uhkaa, myrkkykäärmeitä, siellä odottavaa sadekautta, köyhyyttä, eriarvoisuutta, you name it. Todennäköisesti tuun näkemään paitsi äärimmäistä köyhyyttä ja alkeellisia olosuhteita, myös todella länsimaista kulttuuria ja paikallisia iPhonet kädessä, sillä varsinkin pääkaupunki Maputo on mun käsittääkseni monessa asiassa tosi kehittynyt. Yritän asennoitua jo henkisesti ton näkyvän eriarvoisuuden kohtaamiseen, koska se voi tuntua tosi rankalta varsinkin alkuun. Odotan kuitenkin sitä, miten moni asia voi olla myös paremmin kuin Suomessa. Voin rehellisesti sanoa, että jo nyt odotan oppivani jotain ihmisten avuliaisuudesta, iloisuudesta, välittämisestä ja siitä, miten onnellisuus ei ole välttämättä riippuvaista olosuhteista. Oon asennoitunut myös siihen, että todennäköisesti paikalliset on monessa mielessä samanlaisia ihmisiä kuin kuka tahansa suomalainenkin samanlaisine perustarpeineen. Mulle on myös kerrottu, että Mosambikilaiset on tosi ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä.

Oon täysin Afrikka-noviisi, joten luonnollisesti jännitää miten tuun pärjäämään, kun kulttuuri on aivan erilainen ja kaikki ei tapahdu napista painamalla. Oon päättänyt asennoitua siihen, että asun olkihökkelissä, syön lounaaksi peltohiiriä karvoineen Madventuresin tapaan ja käyn suihkussa ulkona aina rankkasateen iskiessä (hehheh). Varautumalla pahimpaan voi toivottavasti yllättyä iloisesti, vaikka kulttuurishokkia tuskin voi välttää. En kuitenkaan halua vaivata liikaa päätäni sillä, millaisissa olosuhteissa tuun mahdollisesti elämään. Sen näkee sit paikan päällä. Viime kuukausien ajan oon kovasti yrittänyt ottaa selvää olosuhteista ja kaikesta mihin pitäis varautua, mutta tuntuu että tietoa on vaikea löytää ja vaikka sitä löytäis niin kaikki tulee varmasti silti oleen aivan eri lailla. Yritän siis pitää avoimen mielen ja suhtautua innolla kaikkeen mitä vastaan tulee. Perä edellä puuhun ja sitä rataa. Vähän on kuitenkin tullut lisää varmuutta asioihin, sillä mulle on kuulemma järjestetty majoitus, kielikurssi ja tuutori paikan päällä, jahuu!

 Sosiaalityön markkinointia lukiolaisille

 

Näissä meiningeissä startattiin vuosi 2015. Tehdään siitä hyvä!

Kuvituksena otteita Elämää Suomessa-kansiosta. Fiilistelin vanhoja kuvia ja päätin koota niitä yhteen, että voin esitellä tätä kaunista, eksoottista maata perillä. Mukaan pääsi myös rakkaita, joille pitää pian sanoo heipat nyyh (ihan yhtä rakkaita ootte tekin jotka ette kuvissa näy!). Nyt takaisin panikoimaan valmisteluiden kanssa!