Vikojen päivien dramatiikkaa

Viimeinen yö Suomessa ja uni ei yllättäen tule, joten voisin avautua pikku muuttujasta liittyen mun viisumiin. Olin tän viikon alkuun asti elänyt siinä uskossa, että voin hankkia viisumin vasta perillä rajalta ja venyttää sitä sit aina kuukausittain. Luonnollisesti tutkin asiaa monista lähteistä mutta joka paikassa sanottiin, että suositeltavaa on hankkia viisumi etukäteen mutta sen saaminen onnistuu myös lentokentältä. Nettikeskusteluissa sanottiin, että viralliset tahot suosittelee aina hankkimaan etukäteen, mutta epävirallisesti viisumin saa helposti perilläkin. Myös aiemmin Mosambikissa käyneet sanoivat samaa ja Tansaniassa olleilta vaihtareiltakin kuulin, että ei kannata vaivata päätään viisumisasioilla etukäteen vaan hankkia vasta lentokentältä (ja näin asia onkin mun käsittääkseni Tansaniassa). Näiden tietojen varassa jätin viisumista stressaamisen ja keskityin ennemmin kaiken maailman pikkujuttujen hoitoon. Äiti kaikessa viisaudessaan huomas kuitenkin kysyä viikko sitten, onko viisumiasiat varmasti kunnossa, ja päätin kysyä vielä varmuuden vuoksi asiaa Tukholmassa sijaitsevasta Mosambikin suurlähetystöstä. Karu vastaus tuli: viisumi on hankittava etukäteen. Käytäntöjä on ilmeisesti viime kesästä alkaen tiukennettu, ja viime aikoina on jopa ns. tärkeämmilläkin asioilla olleita ihmisiä käännytetty rajalta ja laitettu Etelä-Afrikan kautta seuraavaan koneeseen takaisin Suomeen. A-p-u-a.

Paniikki kesti joitain tunteja ja mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja päässäni. Käytännössä ne rajoittui lentojen siirtämiseen myöhemmäksi, jotta ehtisin lähettää passini ja tarvittavat dokumentit postissa ja saamaan ne takaisin ennen matkaa, tai lähtemällä itse paikan päälle anomaan viisumia. Päässä pyöri miljoona asiaa mitä pitäisi vielä tehdä ennen lähtöä; laittaa kämppä kuntoon, pakata, nähdä kaikkia läheisiä... mutta ei auttanut muuta kun ostaa laivaliput seuraavaksi päiväksi ja lähteä parin päivän reissulle Tukholmaan. Onneksi sain ihanan Katin matkaan, ettei yksin tarvinnut lähteä hortoilemaan. Lisäjännitystä toi se, ettei mulla ollut kaikkia tarvittavia virallisia dokumentteja todisteeksi mun vaihdosta enkä ehtinyt niitä millään hankkiakkaan. Yhden päivän aikana tuli sit pakattua, raivattua kämppä seuraavia vuokralaisia varten ja tulosteltua hirmunen määrä sähköpostikeskusteluita, esitteitä vaihto-ohjelmastani ja muuta todistusaineistoo. No, vaikeuksista huolimatta nyt on viisumi matkassa ja todennäköisesti pääsen jopa lentokenttää pidemmälle! Tykkään kuitenkin ajatella, että kaikella on tarkoitus. Tää juttu kuumotti ihan älyttömästi mutta opetti mulle, että tärkeet asiat pitää selvittää virallisista lähteistä. Huomasin myös, että pystyn tekeen nopeita ratkasuja vaikka kaikki ei menis ihan putkeen, mikä tulee varmasti tarpeeseen reissulla. Ainakaan en ehtinyt stressaan turhaan pakkailuista tai mistään muustakaan, kun tuli tää pieni twisti vikoille päiville. Joka tapauksessa lesson number one: jos olet lähdössä Mosambikiin yhtään pidemmälle reissulle, hanki viisumi etukäteen!

 Ei kun viisumia hakemaan!

 

Tukholman reissu ei onneks estänyt vielä näkemästä rakkaita kavereita Afrikka-läksiäisten merkeissä

Toteemi?

Kaikki muukin alkaa olla valmiina, joten huomenna voi hyvillä mielin hypätä koneeseen. Portugalia on epätoivosesti opiskeltu, rokotukset otettu, malarialääkkeet aloitettu, reissun soittolista päivitetty, rahaa yritetty vaihtaa (ei tosin onnistunut kun Forexin täti ilmoitti, ettei Mosambikin meticaleja löydy), matkavastuuvakuutus hankittu (mua käskettiin varmistamaan, että siinä on toi vastuu-sana joka viittaa siihen, että pahimmassa tapauksessa mun ruumis kuljetetaan Suomeen ehheh), rinkka pakattu poksahtamispisteeseen, useemmatkin läksiäiset pidetty ja itkut väännetty. Tästä se lähtee, palaillaan ihanat!