Tofo ja toinen yllätyskohde

Viime viikko meni pikku lomailukuplassa Tofolla ja oli niin ihana ottaa kunnon irtiotto perus arjen keskelle. Jotenkin tosi outoo ajatella, et kukaan mun paikallisista kavereista Manhicassa ei oo käynyt Tofolla ja kaikki odotti innoissaan kuvia ja sitä et kerron millanen paikka oikein on. Pistää arvostaan omia mahdollisuuksia matkustaa, se ei oo kaikille itsestäänselvyys edes oman maan sisällä. Slow seasonista huolimatta länkkärituristeja oli Tofolla jopa enemmän kun paikallisia. Taas kuulemalla muiden reissaajien kokemuksia oma matkakuume ylty hulluna. Oon tosi ilonen siitä että osuttiin paikalle hiljasempaan aikaan koska ei ollut ihan _niin_ turisti olo, vaikka olis kiva nähdä paikka myös kunnon sesongin aikaan – uutena vuonna koko pitkä ranta oli kuulemma ollut ihan täynnä porukkaa.

 

Sulosin käsikorutaiteilija George

 Innokkaat letittäjät

Puhuttiin ohimennen siitä onks kellään mitään erikoistaitoja (lähinnä spagaadin teko tms.) "Joo, mä osaan tulitaiteilua" sanoo Miki. Perusmenoo. Oli kyllä niin siistin näköstä!

Tofo on täydellinen paikka sukellukseen. Ainoo vaan et mun pitkään odottama open water-sukelluskurssi ei ihan sujunutkaan niinku Strömsössä. Just kun olin saanut suurimman osan kuivasta teoriaosiosta suoritettua, sairauslomaketta täytellessä huomasin et mun epilepsia, vaikkakin vuosia oireettomana ollut, päätti estää mereen menon. Great. Mut ei se mitään, tein korvikkeeks snorklausreissun ja ainakin pääsin harjotteleen hengittelyä altaassa (ihan hienoja ne kaakelitkin oli..). Pääsin myös elään hengessä mukana Emmin veistä haavassa kääntävien sukellustarinoiden kautta haha. Sukelluskeskuksen omistaa huippumukavat Jari ja Satu, suomalainen pariskunta jotka on kiertäneet poikiensa kanssa maailmaa ympäri ja päättäneet lopulta asettua Tofolle. Myös staff on tosi rentoa, ja aikalailla joka päivä tuli hengattua niiden kanssa. Sinne vaan Mosambik-matkaajat! -> Liquid dive adventures. Sukelluksen tilalle piti sit keksiä jotain muutakin aktiviteettia tehokkaan rannalla lahnailun ja joka-aamuisen mennäkkö-joogaan-vaiko-eikö-session (ikinä ei saatu itteemme ylös) lisäks. Päätettiin siis kokeilla surffausta. Tofo on kuulemma tunnettu surffauspaikka jossa käy myös maailman parhaat surffaajat, mutta me luonnollisesti haettiin vaan niitä beibiaaltoja eli ei paljon monimetriset tyrskyt kiinnostanu. Ite oon koittanu surffausta pari kertaa aiemmin aika heikolla menestyksellä ja ilman sen kummempia kursseja (vaikka oli se Ausseissa opettaan tarjoutunu hengenpelastaja ihan tervetullut apu). Amitille, Rotemille ja Emmille kyseessä oli eka kerta. Kaikki päästiin ylös asti, joten vois sanoo onnistuneeks kokeiluks tippuvista bikineistä ja Emmin ”tää on ihan turha laji”-uhmaikäkohtauksesta huolimatta.

 Varmaan paras ostos Mosambikissa tähän asti: kookosradio. En tiä miten pärjäsin ennen tota!

Mun lempi israelilaiset! Yks viikon kohokohdista oli kun tajuttiin et Amit on elänyt koko lapsuutensa kattoen muumeja - Israelissa! Puhuttiin sit tuntitolkulla muumeista..

 

Annika hepreaks

Vaikka koen Manhican jo olevan mun koti ja oon jo tottunut elämänmenoon ja olosuhteisiin siellä, tajuan kaipaavani aika ajoin normaalia suihkua, ruokaa ja kunnollista englannin tai suomen puhumista. Nyt saankin näitä kaikkia oikein urakalla, koska Tofon matkaa varjosti uutinen rakkaan mummun poismenosta. Päätin heti että haluan tulla hautajaisiin. Aion olla Suomessa puoltoista viikkoo ja olo on tosi ristiriitanen. On tietenkin ikävää tulla näissä merkeissä, mutta samalla ihana ehtiä nähdä läheisiä ja erityisesti uutta veljenpoikaa, jonka syntymän missaamista oon harmitellu koko reissun ajan! Jos haluu syvälliseks heittäytyä, niin tässä näkyy aika kauniisti elämän kiertokulku. Oon kiitollinen siitä, että pääsen hyvästeleen mummun yhdessä läheisten kanssa, ja muuten yritän nauttia parhaani mukaan tästä odottamattomasta Suomilomasta.

Oli tosi outoo yhtäkkiä jättää Mosambik-koti, koska tavallaan tuntuu että kaiken kotiutumiseen nähdyn vaivan jälkeen revin itteni yhtäkkiä pois sieltä. Ei kyseessä kuitenkaan pitkä aika oo ja pian pääsee taas jatkaan siitä mihin jäi. Vietettiin onneks hauska viimenen päivä ennen mun lähtöö. Mulla oli huono omatunto, kun ensin olin ollut viikon reissussa ja sit lennän Suomeen, enkä ollu ehtiny viettään kunnolla aikaa vaan kotipiirissä. Päätin tehä banana breadiä, piirreltiin ja pelattiin mun muksuille ostamalla jalkapallolla. Voi sitä ilon määrää, ei tuu heti mieleen mitään mikä sais samalla lailla hymyn huulille kun nähdä lasten iloitsevan oikeen jalkapallon pelaamisesta. Leluja lapsilla ei paljoo oo. Toisaalta voi vaan ihailla mitä mielikuvituksellisempia tapoja kyhätä omia leluja, esimerkiks mehupurkeista, korkeista ja rautalangasta tehty leluauto on täällä tosi yleinen kapistus. Toinen suosittu leikki on pyörittää pyörän sisäkumia pitkällä kepillä juosten sen perässä. Joka tapauksessa oli hyvä vihdoin ehtiä hengaan myös perheen kanssa. Lidia oli ihana kun kysy hädissään oonko varmasti tulossa takasin. Totta kai – en todellakaan olis vielä valmis lähteen pysyvästi.

Siellä minä wohoo!

 Korvaamaton surffiope Mani

Lähemmäs 10 tunnin matka takas Manhicaan oli vikan illan street partyjen jälkeen hiukan tukala, varsinkin kun tän auringonnousun näkeminen voitti nukkumisen. Kyseessä oli vielä kunnon täyteen ahdettu pikkuchapa, joten siinä sai miettiä mistä suomalaisittain olis valittanu mieluiten; joka paikassa valuvasta hiestä, dagen efterin aiheuttamasta kaktuksesta kurkussa vai puoliks mun sylissä rääkyvästä vauvasta.

Nyt kirjottelen veljen kämpillä Espoossa silmät ristissä mutta saunanraikkaana. Ensimmäiset hetket Suomessa oli aika koomiset. Heti Helsinki-Vantaalla koneesta tullessa Punasen ristin ständillä ollut tyttö kysy olisko mulla ollu aikaa jutella, ja sano että oli ollut töissä 6 tuntia ja olin ensimmäinen ihminen joka hymyili tälle. Että tervetuloo Suomeen haha. Jäin siihen jutulle sit pidemmäkskin aikaa ja tyttö tais osata käyttää hyväks mun yli vuorokauden valvomista kun sai musta kuukausilahjottajan. Ei kuitenkaan kaduta, olis sitä turhempaankin voinut suostua tossa mielentilassa. Jos siis kiinnostaa, voi Punaisen ristin lahjottajaksi liittyä haluamallaan summalla ja itse voi päättää haluaako avustuksensa menevän ulkomaille, kotimaahan vai molempiin. Sädekehän kiillotus – check!

Ollaan yhteyksissä ihanat! :)