Tällä hetkellä mulla on portugalin
kielen lisäks kolme kurssia: yhteisöjen kehitys, sosiaalityö yhteisöissä, ja
institutionaalinen sosiaalityö. Kahessa jälkimmäisessä tehdään vierailuja eri
paikkoihin kuten lähikyliin ja laitoksiin, joten ne on erityisen
mielenkiintosia. Naurattaa vaan, kun aattelin että ne kurssit on
teoreettisempia kursseja helpompia, koska puutteellista portugalintaitoo tukee
asioiden näkeminen käytännössä. No, ensimmäinen visiitti lähikylän päällikön luona
osotti tän oletuksen naiiviuden. Istuttiin rinkiin ja olin herätellyt koko
portugalin sanavarastoni ja tahdonvoimani siihen, että onnistun ymmärtään ees
paloja 3 tunnin keskustelusta. Katos vaan kun nää alko puhuun shanganea joten
enpä tajunnu sit sitäkään vähää. Siinä oli hyvää aikaa miettiä muun muassa
sitä, olisko voinut saada vähän enemmän opinnoista irti jossain
englanninkielisessä maassa, eihän niitä oo kun esimerkiks Mosambikin joka ikinen naapurimaa. Seuraavana
päivänä istuttiin kuitenkin koulukavereiden kanssa alas ja ne tulkkas mulle
keskustelun portugaliks hitaasti ja kärsivällisesti, ai että olin
kiitollinen!
Päällikön tehtävä on yhdessä avustajiensa kanssa auttaa kyläläisiä
sosiaalisten ongelmien ratkaisussa. Näitä voi olla esimerkiks ongelmat asuinolosuhteissa, vedenjakelussa tai perheenjäsenten tai naapureiden välillä. Päällikön asema on periytyvä ja perustuu auktoriteettiin, kylän päällikkö tuntee yhteisön ihmiset ja ongelmat. Erityisen mielenkiintonen oli
esimerkki siitä, miten päällikkö voi joutua puuttuun siihen, että ns.
noitatohtorit tehneet perinteisiä taikoja tai lääkkeitä luvatta. Ihmiset
saattaa kääntyä näiden henkilöiden puoleen esimerkiks halutessaan myrkyttää jonkun.
Vähän aikaa sit yks nainen avautu mulle siitä, miten on ihan varma että joku on
antanu hänen miehelleen perinteisiä lääkkeitä, niin paljon mies on muuttunut.
Lidia taas kerto siitä, miten jotkut myrkyttää puolisonsa jottei tää poistuis
kotoa pettämään, ja lopputuloksena on liikkumiskyvytön zombie. Näitä
epäilyttäviä noitatohtoreita riittää, mutta vastineeks on myös oikeesti hyviä
perinteiseen lääketieteeseen luottavia, päällikön luvalla toimivia parantajia. Perinteinen
lääketiede kilpailee länsimaisen lääketieteen rinnalla, joka taas koittaa kovasti
valloittaa markkinat ja jyrätä perinteisen tiedon. Perinteisillä parantajilla
on kuitenkin tärkee paikka terveydenhuollossa, koska suurella osalla ihmisistä ei
oo varaa kalliisiin sairaalamaksuihin. He voi pysyä terveinä vaikka kävis kylän parantajan luona koko ikänsä.
Joka tapauksessa ensimmäiset
luennot, ryhmätyöt ja kenttävierailut on nyt takana. Välillä on tuntunut
tuskaselta, kun oon ihan ulalla siitä mistä puhutaan, ja mua käsketään
tiivistään luennolla puhutut asiat portugaliks. "Ehheh, sosiaalityö on niinku tosi jees ja sillai…" Mutta sekä
proffat että koulukaverit on tosi ymmärtäväisiä, ja yritän vaan olla luova ja
kehitellä omia tapoja opiskella. Ryhmätöitä tehdessä pyydän vaihtoehtosia
materiaaleja englanniks, teen niistä omia muistiinpanoja ja otan avuks uuden parhaan
kaverin google translaten (anteeks vaan mutta miks se on niin aliarvostettu!?).
Koulukaveri Lolita
Lolita siskonsa kanssa, päällä vielä kirkkovaatteet
Costa de sol - Maputo
Aamupalailua. Kirja on lainattu Suomen suurlähetystöstä - kokonainen hylly täynnä suomenkielisiä leffoja ja kirjoja aah! Ironista on se, että kaivan ton laukusta aina kun odottelen jotakuta ja meinaa kärsivällisyys loppua, ja imen itteeni ajatuksia kiireettömästä elämänmenosta haha. Leivän päällä edellisillan ruuantähteet, lehdistä ja pähkinöistä tehty Matapa, joka on tyypillinen paikallinen ruoka (eikä siis hometta, ikävä tuottaa pettymys Maija<3)
Yks päivä pääsin tutustuun taiteisiin ja kulttuuriin painottuvalla yliopistolla. Joka paikassa oli upeita kierrätysmateriaaleista tehtyjä taideteoksia
Viime lauantaina Manhicassa oli karnevaalit, joka tarkotti sitä että keskusaukio oli täynnä porukkaa ja kaikennäköstä ohjelmaa. Iso juttu oli kilpailu, jossa koululaisryhmillä oli musiikki-, tanssi- ja teatteriesityksiä. Oli hauskaa
nähdä erilaisia perinteisiä tansseja ja lapset on tosi taitavia, mut oli pakko vähän asetella
kukkahattua kun näki pikkutyttöjen ja poikien esittävän lavalla musiikkivideoiden
tasosta bootysheikkausta ja klubitanssia. Mä ja Catia vähän pyöriteltiin silmiämme, mutta muilla ei tuntunu olevan
ongelmaa asian kanssa niin mikäs siinä, kuuluu kulttuuriin.
Mitä muuta oon tehnyt viime aikoina:
-
Viettäny huikeen
illan kylän ainoolla klubilla, joka on ulkosesti kämäsempi kun meidän ala-asteen
limudiscot Ylöjärvellä, mutta meininki oli ihan huikee. Yöllä oli vielä hyvä idea
yrittää näyttää suomimuuveja rytmi veressä syntyneiden mosambikilaisten keskellä,
aamulla hävetti.
-
Tavannu mun kahden
kaverin äitipuolet. Ja äidin. Samassa talossa. Sekä Lolita että Sam on asunu
näin koko ikänsä, eikä pidä asiaa mitenkään outona. Mitä sitä yhdellä vaimolla
kun voi saada monta. Mua hämmästyttää se, että tavatessani nää naiset ei mun
käynyt heitä sääliks, koska molemmat tuntu tulevan hyvin toimeen keskenään ja vanhemmat
naiset on usein hyväksyneet asian luonnollisena osana kulttuuria. Ongelma
tuntuu olevan siinä, että vaikka naisten asemaa yritetään parantaa ja nuorempi
sukupolvi ei enää suostu hyväksyyn eriarvoisuutta samalla tavalla, tää ei
oo menny ihan tasavertasesti jakeluun kaikille.
-
(Huom. äiti älä lue!) Ollut
kahden lievästi humalaisen kuskin (ja monien kaljaa tissuttelevien chapakuskien)
kyydissä ja todistanu liikenneonnettomuutta jossa kuoli mies, joka oli hetkee
aiemmin istuskellut samassa baarissa. Suomessa oon maailman isoin kännikuskien
vastustaja, ja tän reissun jälkeen varmasti sitäkin enemmän. Aina vaan ei oo
muuta vaihtoehtoo kun hypätä päihtyneen kyytiin, jos muuta kulkuneuvoo ei oo.
-
Herännyt siihen, kun
peukalonkokonen torakka pomppii mun naamalla ja muljauttanu olkapääni sitä ja
sen kavereita metsästäessä (note to self: hyttysverkko patjan alle!)
Kuten mulle sanottiin tänne tullessa:
you will not study Mozambique, you live Mozambique. Käskystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti