Naisen asemasta

Istun kirkossa ja ympärillä kaikuu kovaääninen gospel. Laulun jälkeen pastori alkaa saarnata. Mitään en shanganankielisestä puheesta ymmärrä mutta onneksi pastorin poika, englanninopettaja kun on, tarjoutuu tulkiksi bongattuaan mut muun kirkkoväen joukosta. Alkuun keskustellaan antamisesta, läheisistä huolehtimisesta ja välittävästä yhteiselosta, arvoista jotka on olennainen osa mosambikilaista elämää. Pian aihe siirtyy Jeesukseen ja siihen kuinka Jeesus on ”the head”, johtaja. Seuraava metafora onkin mielenkiintonen, nimittäin pastorin mukaan mies on johtaja perheelle kuten Jeesus on meille kaikille. Pastori antaa esimerkin naisesta, joka tuli kertomaan hänelle aviomiehen käyttäytyvän väkivaltaisesti. Pastori kutsui miehen paikalle ja kysyi asiasta. Miehen kiellettyä syytöksen pastori lähetti naisen takaisin kotiinsa – sana sanaa vastaan joten tässä tilanteessa pitää tietenkin uskoa perheen johtajaa. ”Did he really just say that?” ”yeah, it’s Mozambique”.
 Mun leuka lattiassa oli hyvää hupia kääntäjälle.

Veikkaan että jokaisen täällä aikaa viettävän naisen, ja toki miehenkin, ajatusmaailmaan puskee aika nopeesti feministisiä piirteitä. Yks mun ensimmäisistä turhautumisen aiheista Mosambikissa oli se, miten miehiin on niin vaikea tutustua. Miehet toki lähestyvät herkästi joten juttelu onnistuu kyllä, vaikka kieltä en alkuun osannut tippaakaan. Miehillä tuntui kuitenkin aina olevan taka-ajatuksia. Varsinkin alussa tää ahdisti paljon, kun into saada kavereita oli kova. Oon kuitenkin huomannut, että miesten tapa puhua myös paikallisille naisille on useimmiten röyhkeetä flirttailevaa. Täällä ei oo kovin tavallista olla vaan kaveri vastakkaisen sukupuolen kanssa. Joitain poikkeuksia on mutta niiden lisämausteena tulee yleensä koko kylän juoruilu siitä, että kyseessä olisi jotain enemmän. Myös yksi alkuun naurattanut asia oli, että täällä perjantaita sanotaan miesten päiväksi. Siinä on pointtinsa, koska barraccoissa ja kaduilla harvemmin näkee naisia hengailemassa viikonloppuisin. He ovat yleensä kotona perheen ja lasten kanssa. Esimerkiksi mun koulukavereista suurin osa on parikymppisiä, mutta yli puolella on jo lapsia. Kaikki ovat yksinhuoltajia. Tosin yksin-sana kuulostaa tässä yhteydessä vähän hassulta, kun edelleen asutaan samassa taloudessa vanhempien, isovanhempien, sisarusten ja heidän lastensa kanssa. Lapsen syntymä todella koskettaa koko perhettä, ja monet nuoret äidit saattaa myös jättää lapsensa kokonaan vanhempiensa hoidettaviksi. Jos kyseessä on avioton lapsi jää isät usein taka-alalle tai häipyy kuvioista aika nopeesti. Tunnen monia naisia, jotka taistelee elatusmaksujen kanssa mutta tilanne ei oo ihan simppeli jos miehellä on useampia lehtolapsia, varaa hädin tuskin saada itsensä ruokittua ja monta vihaista naista odottamassa rahaa. Miesten macho-asennetta olisi siis tärkeää ravistella ja korostaa sitä, millaisia seurauksia suojaamaton seksi voi aiheuttaa paitsi terveydelle, myös kukkarolle.

Etenkin maaseudulla naisten usein oletetaan jäävän kotiin hoitamaan lapsia ja pitään taloa pystyssä. Oon tosin tavannut myös uraohjus-naisia, joita alkaa etenkin Maputon ympäristössä oleen koko ajan enemmän. Asenteet muuttuu, mutta hitaasti. Osa naisista hyväksyy roolinsa kotiäitinä (jota en yhtään väheksy) ja kokee että aikainen lasten hankkiminen ja naimisiinmeno on ainoa ja helpoin vaihtoehto – onhan se mahdollisesti ainoa esimerkki jota kotipiirissä on ikinä nähty tai johon on rohkaistu. Moniavioisuuskin voidaan hyväksyä luonnollisena asiana. Aviomies tuo taloudellisen turvan, vaikka miehen joutuisikin jakamaan. Paljon näkyy kuitenkin sellaisia parisuhteita, joissa miehet haluavat pitää vaimonsa kotona eikä naisen elämänpiiri saisi ulottua kotiympäristöä pidemmälle. Mies tuo leivän pöytään, mies päättää. Samalla tosin nainen tekee kotityöt, hoitaa lapset ja tekee omia myynti-, pelto- tai siivoustöitä. Mun kaveri Bilatos, joka on työnsä kautta perehtynyt enemmän naisten oikeuksiin, kertoi että joidenkin mittausten mukaan naisten erilaisiin askareisiin menee päivän aikana 3 kertaa enemmän aikaa kun miesten työntekoon. Tällä välin mies saattaa juosta kylällä tapaamassa ensimmäistä, toista tai kolmatta tyttöystäväänsä tai pahimmassa tapauksessa omia lapsiaankin joista ei ole ollut tietoinen - pienessä kylässä kaikki on mahdollista. 

 Tässä on yksi syy miksi HIV on iso ongelma koko maassa, ja lähteestä riippuen noin 11.5% aikuisväestöstä on HIV-positiivisia. Monia HIViä vastaan taistelevia projekteja onneksi löytyy ja niissä panostetaan toisaalta ennaltaehkäisyyn, toisaalta korostetaan miten HIV-positiivisuus ei ole kuolemantuomio vaan sen kanssa eläminen on mahdollista. Yks merkittävä tekijä on koulutus paitsi faktoista kuten tartuntatavoista, myös esimerkiksi tasa-arvosta. Naisten itsetuntoa tulis saada nostettua ja korostaa, että heidän ei pitäis alistua kaikkeen mitä miehet pyytää. Myös prostituutio on iso HIVin levittäjä, koska kun köyhyys on suurta, alkaa maailman vanhin ammatti nopeesti houkuttaan. Yks mun kavereista täällä on äiti, joka huolehtii myös isoäidistään, ja on taloudellisesti tosi tiukassa tilanteessa asuen yhden huoneen olkimajassa ilman sähköä. Pian mulle kuitenkin selvis mistä rahat uusiin vaatteisiin ja kampaamokäynteihin oli peräisin. Ensin mulle esiteltiin poikaystävä numero 1, jonka jälkeen käytiin hakemassa rahaa mieheltä numero 2 ja tapaamassa vielä epämääräistä papparaista numero 3. Tässä kohtaa innostuin luonnollisesti moralisoimaan oikein urakalla, mutta tajuttuani että itseä on Kelan turvaverkko hätävarana aika vaikee kuvitella samaan tilanteeseen, tyydyin vaan muistuttaan ehkäisystä.

 Matapan kokkausta. Ruuanlaitto alkaa aamuviideltä kun lähdetään pellolle hakemaan raaka-aineita, jatkuu pitkin päivää käsitellen lehdet oikealla tavalla ja voíla - 14 tunnin päästä on ruoka-aika!

 Nyt kun oon kironnut kaikki miehet alimpaan maanrakoon on ehkä hyvä muistuttaa että kolikolla on kaksi puolta, kaikki ei oo niin mustavalkoista ja sitä rataa. Pahoja ja hyviä ihmisiä mahtuu kaikkialle kansalaisuuteen, sukupuoleen, rotuun ja uskontokuntaan ym. katsomatta. Naisetkaan ei täällä kaikki oo ihan puhtaita pulmusia, ja oon saanut kuulla kavereiden surullisia tarinoita heidän vaimojensa tai tyttöystäviensä uskottomuudesta. Tunnen miehiä, jotka tekis mitä tahansa lastensa eteen ja jotka kohtelee vaimojaan kuin kuningattaria. Oon jopa kuullut, että pohjoisen provinsseissa myös naisilla voi olla useita aviomiehiä. Juttelin mun ystävän Samin kanssa, joka edustaa yhtä monista ihanan virkistävistä Mosambik-miehistä, jotka näkee naiset ystävinä ja hyvinä keskustelukumppaneina lihakimpaleen tai kodinhoitajan sijaan, ja jonka kanssa jutellessa opin aina jotain uutta. Sam sanoi, ettei ikinä haluaisi vaimoa joka pysyy kotona odottaen hänen ajattelevan naisen puolesta. Myös ajatus useammasta vaimosta tuntui mahdottomalta, vaikka Samin isällä onkin kaksi vaimoa. ”Eiköhän yhdenkin naisen ajatusten selvittämisessä oo tarpeeksi päänvaivaa”. Näinhän se on.

Kunnioitetaan toisiamme. <3

 Loppuun vielä kuva Hilariosta edustaan kaikkia Mosambikin pahis-miehiä haha