Turistina lähistöllä

Heipsan ja hellurei taas täältä riippumaton uumenista! Alotan tän postauksen samoilla sanoilla kun melkein jokainen viesti läheisten kanssa on alkanut viimeisten 5 kuukauden aikana: sori kun on kirjoittaminen vähän venähtänyt... Mutta eipä siitä kannata stressata, tää on vissiin sitä aikuisuutta. Jotenkin huvittavaa, että mielestäni isoimpana syynä tähän on päälle painaneet kouluhommat, mutta näitä kuvia selaillessa huomaa että onhan sitä vaikka mitä muutakin tullut tehtyä.

Olennaista on ollut myös kevään vierailijaputken huipentuminen huhtikuussa siihen, kun rakkaat veljeni Lauri ja poikaystäväni Malick tupsahtivat Recifeen melkein peräkkäisinä päivinä, ja jälkimmäinen on täällä vielä heinäkuun loppuun asti. <3 Recifessä opiskeluiden ja järjestöhommien lisäksi on siis tullut myös reissattua lähiympäristössä.

Riippumatto tapansa mukaan muodostuu jokaisen suomalaisen lempparipaikaksi

 Praia de Gaibú - Praia de Calhetas

Odotus: mennään rannalle viettään rauhallista ja rentoa päivää ilman kaupungin öykkäreitä ja ihmistungoksia...

Todellisuus: naapuripöydän kaverit tunkee humalapäissään örveltään jopa brasilialaisella tasolla kiusalliselle etäisyydelle

Vierailijoissa on hyvää myös se, että voi yhdessä tutustua myös Recifeen, koska kaupungista löytää aina jotain uutta kun vaan jaksaa lähteä kiertelemään. Sain jopa vihdoin otettua pakollisen Recife -turrekuvan Malickin avulla!

Nathályan, Diogon ja Sophien kanssa pakattiin teltat ja retkeilykamat mukaan ja mentiin viikonlopuksi läheiseen Bonito-luonnonpuistoon. Nimi tarkoittaa kaunista, ja sitä paikka kyllä oli, hyttysistä huolimatta haha.

 Hanki ympärillesi idiootteja, niin et vaikuta yksin niin tyhmältä

Vajaa pari viikkoa sitten ihmiset alkoivat puhua kuorma-autonkuljettajien lakosta, joka oli saanut alkunsa bensan hinnan noususta. Ajattelin ensin, että kyseessä on taas yksi päivän kestävä protesti, joita täällä on viikoittain erilaisista aiheista (usein siis ihan syystä, tämä maa on täynnä epäkohtia). Lakko kuitenkin jatkui ja jatkui. Asemilta alkoi loppua bensa, kaupoista ruoka, hinnat nousivat, autot eivät päässeet liikkumaan ja busseja oli huomattavasti vähemmän, ihmiset eivät päässeet kouluihin ja työpaikoille. Jotenkin ilmassa oli maailmanloppun henkeä, kun ruokaa hamstrattiin kaupoista ja osa ihmisistä oli paniikissa. Köyhempään väestöön tällainen tilanne vaikuttaa tietenkin aina eniten, kun vaihtoehtoja liikkua, ostaa tarvikkeita jne. ei ole niin paljoa. Lakko oli koko maan laajuinen, ja neuvotteluita käytiin hallituksen kanssa. Nyt ilmeisesti tilanne alkaa onneksi helpottaa, vaikka en olekaan seurannut miten neuvottelut on edenneet.

Me käytettiin tilanne hyödyksi, ja onnistuttiin karkaamaan Malickin kanssa tuttuun ja turvalliseen rentoutumispaikkaan Porto de Galinhasiin muutamaksi päiväksi, koska yliopistokin oli suljettu. 

 Koirakuiskaaja-Malick

Porto de Galinhasissa on tullut jo käytyä useampaan kertaan, mutta en ole tainnut täällä blogin puolella kertoa siitä, mistä paikan nimi tulee (vaikka lähes jokaisen matkakumppanin kanssa asiasta on varmaan tullut avauduttua). Porto de Galinhas tarkoittaa suoraan suomennettuna kanasatamaa. Kun orjien tuominen Brasiliaan julistettiin aikanaan laittomaksi, Porto de Galinhasiin tuotiin kuitenkin edelleen salaa orjia. Kun laiva saapui satamaan, tästä ilmoitettiin koodikielellä "kanoja satamassa". Sittemmin Porto de Galinhasista on tullut yksi koillis-Brasilian suosituimmista turistikohteista, ja historiaa kunnioittaen näppärä seuraus on tietenkin luoda paikan turismi kanateeman ympärille. Kanapatsaita, tauluja, avaimenperiä ja muuta turistirihkamaa... 

Call me a party pooper, mutta mun puolesta olisivat voineet keksiä jonkin muunkin teeman. Löydettiin tällainen graffiti Portosta, ja ainakin itse halusin tulkita tän niin etten oo mielipiteeni kanssa ainoa (toki tämä voi viitata myös yleisesti orjuuden historiaan ja/tai nykypäivän rasismiin).

Innostuttiin ottamaan myös surffitunti, Malickin ensimmäinen sellainen. Tunti ja ohjaajat olivat ihan huippuja, ja onnistuttiin molemmat useampaankin kertaan nousemaan laudalle! Lisäksi saatiin tunnin jälkeen vielä omaa aikaa harjoitella. Aluksi oltiin tästä ihan innoissamme, mutta aika pian ne fiilikset karisi, kun nousuveden tuomat aallot oli kasvaneet hurjasti ja heitteli meitä ja lautaa ihan mielensä mukaan. Oma surffiuranihan on noudattanut tasaista 3 vuotta taukoa - yksi enemmän tai vähemmän onnistunut kokeilu - kolme vuotta taukoa -sykliä, joten ehkä sitä eläkeiässä voisi olla jo ihan mestari!

 "Aikuisten ilta" eli viiniä, juustoa ja pakastepitsaa Romulon, Macarenan ja Nathályan kanssa

 Aamulusikoinnit Giovannan ja Nathályan kanssa

Vaikka yliopistolla on kymmeniä tuhansia opiskelijoita, tuntuu että suhteellisen usein olen törmännyt tuttuihin koululla sattumalta. Tänä päivänä oltiin Giovannan kanssa menossa lounaalle, ja sattumalta törmättiin kolumbialaiseen Alejandraan, ja palloiltiin loppupäivä yhdessä.

 Yksi keskiviikkoilta taas olin superväsyneenä tallustamassa bussipysäkille (keskiviikko on itselläni intensiivisin opiskelupäivä, ja iltaisin aina pää surisee portugalia), törmäsin sattumalta Viniciukseen. Väsyneiden opiskelijoiden luonnolliseksi stressinkäsittelykeinoksi valikoitui kaljat ja pitsabuffetti.

Yliopistolla mut on myös ottaneet siipiensä suojaan maan sisäiset vaihtarit Jade ja Ana Sao Paulosta. Niin, ja saisko Tampereen yliopistollekin tällaisen 20 metrisen patjan keskelle Linnan aulaa, jossa voi ottaa välikoomaa. Voisi tulla tarpeeseen ensi vuonna gradua vääntäessä.

Tääkin on normimenoa yliopistolla

Malickilla on sit Suomeen palatessa odotettavissa vakavat churro-viekkarit. Jos jollain sattuisi oleen tietoa hyvistä churropaikoista kohtalaisella säteellä Tampereelta, niin saa laittaa vinkkiä tuleen!

Tässä pikakelaus kuulumisiin viimeisten parin kuukauden ajalta. Jossain välissä koitan kirjotella lisää siitä, mitä oon saanut oppia järjestössä tähän asti. Haleja sinne kesään, joka on kuulemma startannut samoissa lämpötiloissa kun täällä (tosin siellä ilman sateita)! Palataan. :)

Eriarvoisuudesta, rikollisuudesta ja korruptiosta

Nyt hypätään syvempiin vesiin. Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa pohdiskelevamman tekstin siitä, mitä olen oppinut tähän asti erilaisista ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä Brasiliassa. Ongelma on ollut siinä, että näiden asioiden pohdiskelu kirjallisesti vaatii aina omanlaisensa mindsetin. Opiskelujen, päivittäisen portugalipöhinän ja sosialisoinnin lisäksi en omalla ajallani yleensä jaksa muuta kuin käpertyä ameebana Netflixin ääreen ja pistää O.C:n (no shame) pyörimään. Toinen syy tämän postauksen välttelemiseen on se, etten koe vielä tietäväni tästä yhteiskunnasta ripaustakaan jäävuoren huipusta. Mutta toisaalta, tietoa tulee koko ajan lisää, ja näiden kuukausien aikana on jo tullut opittua todella paljon. Pitäkää kuitenkin mediakriittisyys matkassa ja muistakaa, että nämä huomiot tulevat monin tavoin etuoikeutetulta suomalaiselta, joka elää tässä maassa vain vierailevana tähtenä.

Karua sanoa, mutta ei tämä maa ja yhteiskunta kaikkine ongelmineen ja sotkuineen ainakaan saa tylsistymään. Aina riittää kysyttävää ja ihmeteltävää. En osaa edes laskea, montako mielenosoitusta täällä on jo nyt ollut. Useimmiten mielenosoitukset liittyvät politiikkaan, mutta toisinaan myös ihmisoikeuskysymyksiin ja epätasa-arvoon. Monet brasilialaiset rakastavat kotimaataan, mutta pääosin ihmiset haluaisivat muuttaa politiikkaan, eriarvoisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä ongelmakohtia. Nyt seuraa meikäläisen sekalaista pohdintaa siitä, mitä täällä tapahtuu karnevaalien, jalkapallon ja rantojen kulisseissa.

Eriarvoisuus

Olen jo Suomessa pyöritellyt ajatusta erilaisista sosiaalisista kuplista, joissa me jokainen elämme. Tiedättehän - tietynlainen, usein enemmän tai vähemmän samalla tavalla ajatteleva kaveripiiri, tietyt paikat joissa vietät vapaa-aikaasi, suhteellisen samanlaiset keskustelunaiheet. Toki näitä kuplia tulee välillä rikottua esimerkiksi töissä, baaritiskillä tai jossain yllättäväsä arjen tilanteessa. Välillä tekee ehkä mieli ravistella omaa ajatusmaailmaa ja hakeutua tietoisesti keskustelemaan ihmisen kanssa, joka tulee hyvin erilaisesta taustasta kuin sinä. Suomessa elämme verrattain hyvin vapaassa yhteiskunnassa, eikä meillä ole uskonnollisia tai erityisempiä rakenteellisia rajoituksia sille, keiden kanssa voimme viettää aikaa. Useimmiten sitä tulee kuitenkin pysyttyä mukavuusalueella ja oman kuplansa sisällä.

Valtavat tuloerot ja eriarvoisuus Brasiliassa eivät varmaan tule kenellekään yllätyksenä. Täällä siis myös kuplia on enemmän, ja ne ovat suljetumpia. Monet talot ja asuinalueet ovat konkreettisesti eristetty muurein, piikkiaidoin ja ovimiehin. Monet parempituloiset eivät suostu edes kulkemaan busseilla, koska pitävät niitä vaarallisina ja/tai, ymmärrettävästi, julkinen liikenne on heidän mielestään surkeaa. Rikkaammat muksut laitetaan yksityiskouluun, jossa heille muodostuu pitkälti kaltaisensa kaveripiiri jo nuoresta iästä asti.

Aivan näiden naapurustojen vieressä saattaa sijaita favela (portugalin kielessä käytän paikallisten tavoin mieluummin sanaa yhteisö, mutta suomeksi favela on ehkä tässä yhteydessä kuvaavampi). Faveloiden asukkaiden ylisukupolvinen köyhyys on vahvaa, ja käytännössä kaikissa faveloissa huumeet ja rikollisuus ovat monin tavoin läsnä. Lapset käyvät julkista koulua, jossa taso on huomattavasti huonompi kuin yksityisissä. Jos siis käyvät koulua. Köyhyys ja tuloerot iskevät silmille päivittäin. Joka päivä näen kodittomia (ainakin oletettavasti), ja ihmiset pyytävät usein rahaa tai muuta apua. Yleensä saatan antaa ruokaa jos on matkassa, tai saatan ostaa sitä, jos tiedän ohittavani matkalla kerjääjiä. Välillä ei auta kuin katsoa ihmistä silmiin, hymyillä pahoittelevasti ja hyväksyä se tosiasia, ettei kaikkia pysty auttamaan. Nämä ovat varmasti aiheita, joiden kanssa moni kehittyvissä maissa matkustanut on kipuillut.

Rasismi määrittää vahvasti näitä kahta maailmaa. Kaikissa Brasilian suurkaupungeissa on olemassa karkeasti sanottuna tietyt alueet valkoihoisille, ja sosiaaliset ghetot (paikallisten nimike) tummaihoisille. Luonnollisesti jaottelu on joustava, mutta erottelu on selkeästi havaittavissa. Brasilia oli viimeinen ns. länsimaa, jossa orjuus lopetettiin vasta vuonna 1888. Vain reilu 100 vuotta sitten! Miettikää, kuinka vähän sukupolvia tuolle ajanjaksolle mahtuu. Ei siis ihme, että köyhyys on vahvasti myös ihonväriin liittyvää.

Brasilian väestöstä 54 prosenttia on tummaihoisia. Heitä ei kuitenkaan ole esillä paikallisissa telenoveloissa tai elokuvissa. Tavarataloissa vartijat alkavat usein seurata tummaihoisia. Heidän ohittaessaan toisen jalankulkijan kadulla, tämä saattaa tarrata laukkuunsa tavallista tiukemmin mahdollisen ryöstön varalta. 60 000 brasilialaista kuolee vuosittain väkivaltaisuuksissa. Valtaosa kuolleista on faveloiden ja köyhempien asuinalueiden nuoria, tummaihoisia miehiä, jotka ovat turvautuneet pikkurikollisuuteen. He ovat useimmiten väkivallan kohteena. Tummaihoisten määrä vankiloissa on myös huomattava. 

Rasismiin ja eriarvoisuuteen on pyritty kuitenkin puuttumaan. Merkittävä konkreettinen teko on mielestäni yliopiston pääsykokeiden helpotukset tummaihoisille tietyillä oppialoilla. Nämä helpotukset ovat siis ikään kuin lisäpisteitä. Niitä saavat myös julkisten koulujen oppilaat, sillä julkisten koulujen opetuksen taso ei ole yhtä laadukasta kuin yksityiskoulujen, joihin köyhemmällä väestöllä ei luonnollisesti ole varaa. Ihonvärin, eli sen luokitteleeko itsensä tummaihoiseksi ja siten myös sorretussa asemassa olevaksi, saa jokainen luokitella itse. Brasilian monimuotoisuuden vuoksi ihonvärejä on kaikissa mahdollisissa sävyissä, joten tämä itseluokittelun sääntö on välttämätön. Olen keskustellut näistä helpotuspaikoista eri ihmisten kanssa, ja valtaosa omasta kaveripiiristäni pitää asiaa hyvänä. Ideaalitilanne toki olisi, ettei helpotuksia tarvittaisi. Olennaista on kuitenkin se, että niin kauan kuin eriarvoisuus loistaa näin räikeästi, on eri alueilta, sosiaaliluokista ja taustoista tulevien nuorten pääsy korkeakoulutukseen todella tärkeää. Iso osa proffista ja opiskelijoista ovat nimittäin pitkään olleet valkoisia, koska tummaihoisilla ei ole käytännössä ollut mahdollisuuksia päästä yliopistoon. Näin myös akateeminen keskustelu rasismista ja eriarvoisuudesta on ollut pääosin valkoisten aluetta ja siten jännittynyttä. Nyt tilanne on toivottavasti muuttumassa. Ainakin omilla luennoillani hyvin monipuolisesti opiskelijoita erilaisista taustoista, ja osa on kertonut niistä hyvin avoimesti.

Toivon, että koulutuksen aito mahdollistaminen monipuolisemmin eri sosiaaliluokista tuleville vaikuttaisi kehityksen jakautumiseen tasaisemmin. Tämä voisi myös olla osaltaan murtamassa tämän yhteiskunnan kuplia, ja siten edesauttaa solidaarisuutta ihmisten välillä. Moni nimittäin tuntuu täällä elävän omassa etuoikeutetussa kuplassaan lähinnä siksi, ettei ole ikinä edes keskustellut kenenkään kanssa, jonka paikka yhteiskunnassa on monin tavoin haastavampi. Yliopisto tuntuukin olevan monille se paikka, jossa ensimmäistä kertaa tapaa ihmisiä, jotka tulevat hyvin erilaisista taustoista. Näin toki on Suomessakin, mutta voin vaan kuvitella, kuinka silmiä avaavaa monelle brasilialaiselle on kuulla esimerkiksi viereisessä naapurustossa sijaitsevasta täysin toisenlaisesta todellisuudesta, josta he eivät ole ikinä olleet kunnolla tietoisia.

Maaliskuussa maa koki suru-uutisen, kun ihmisoikeusaktivisti ja Rio de Janeiron paikallispoliitikko Marielle Franco murhattiin. Marielle oli tunnettu hahmo taistellessaan seksuaalivähemmistöjen, naisten ja faveloiden asukkaiden ihmisoikeuksien sekä paikallisen ”black lives matter” -kampanjoinnin puolesta. Hän kritisoi myös vahvasti poliisin toimintaa, erityisesti rajuja aseellisia hyökkäyksiä faveloihin. Brasilian huumepolitiikka on tiukka, ja poliisilla on omat erikoisjoukkonsa huumeidenvastaista sotaa varten. Tämä sota vaikuttaa faveloissa asuvien paikallisten elämään, ja monet sivulliset saavat surmansa hyökkäyksissä. Mariellen kuolemasta puhutaan kuitenkin murhana. Tapahtuman jälkeen mielenosoituksia oli ympäri Brasiliaa, joissa vaadittiin murhatutkintaa. Mariellen kuolema on todella synkkä tapahtuma itsessään, mutta myös laajemmin sananvapauden ja demokratian näkökulmasta. Monet epäilevät syylliseksi nimittäin poliisia ja/tai Mariellea vastustavia poliitikkoja. Marielle kuului seksuaalivähemmistöön, oli tummaihoinen, ja taisteli monien aatteiden puolesta, jotka perinteisesti eivät ole saaneet tilaa maan politiikassa. 

"Marielle on läsnä"

Tästä päästään aasinsillalla siirtymään seuraavaan aiheeseen…

Poliittinen tilanne

Politiikka on aihe, joka on läsnä jokapäiväisissä keskusteluissa. Kokonaistilanteesta tuntuu kuitenkin olevan mahdoton saada selkoa, varsinkin ulkomaalaisena. Jokaisella on oma totuutensa tilanteesta, ja kansa tuntuu olevan jakautunut vahvasti kahtia. Olen jo aiemmin blogissa sivunnut työväenpuolueen edustajan, monien rakastaman ex-presidentti Lulan korruptiosyytteitä, ja mielenosoituksia joita täällä on ollut puolesta ja vastaan. Tilanne eteni viime viikolla siihen pisteeseen, että Lula tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen. Protesteja oli joka paikassa, kaduilta kuului huutoja ja koko maa tuntui pysähtyvän, kun Lula lopulta ilmoittautui vangittavaksi.

Jippijei, korruptiota vastaan taistellaan ja yksi ahne sika on saatu kärsimään ansaitsemaansa tuomiota. Vai onko? Tilanne ei todellakaan ole aivan niin yksinkertainen. Lulan taustajoukoissa on edelleen valtava määrä brasilialaisia, ja heihin kuuluu myös iso osa ystävistäni täällä (mikä varmasti on vaikuttanut omiin näkemyksiini tilanteesta).  Keskustelua käydään siitä, ovatko Lulan tuomitsemisen taustalla poliittiset syyt. Tuomion tullessa nyt Lula ei nimittäin pysty asettumaan ehdolle tänä vuonna järjestettäviin presidentinvaaleihin. Vastapuolen huolena nimittäin on aiheellisesti myös se, että Lula olisi voinut hyvin voittaa vaalit valtavan suosionsa vuoksi, korruptiosyytteistä huolimatta. 

Kysymyksiä on edelleen ilmassa siitä, onko Lulan korruptoituneisuutta ikinä todistettu täysin. Vaikka olisi, moni Lulan kannattaja näkee kaikki poliitikot enemmän tai vähemmän korruptoituneina, ja Lulan vastustajat tekopyhinä kohdistaessaan syytökset ainoastaan työväenpuolueen edustajiin. Lulan kollega, työväenpuolueen Dilma Rousseff nimittäin kaksi vuotta sitten irtisanottiin presidentin pestistään virkasyytteen vuoksi. Tämä virkasyyte tuli kuitenkin asiasta, joka joidenkin lähteiden mukaan on ollut yleinen käytäntö myös aikaisemmilla hallituksilla. Tuon sotkun yksityiskohtiin en ole kuitenkaan tarkemmin perehtynyt, sillä valitettavasti ajankohtaisessakin tilanteessa riittää tarpeeksi ihmeteltävää.

"Ulos vallankaappaajat"

 "Ulos Temer" (nykyinen presidentti)

 "Lula vapaaksi" 

"Lulan baari" haha

Korruptio on syvällä Brasilian poliittisessa koneistossa, ja kyynisesti ajateltuna on luultavasti mahdotonta päästä korkeimpiin poliittisiin asemiin asti ilman siihen sekaantumista. Sama pätee mielestäni myös moniin muihin vahvasti korruptoituneisiin maihin. Jotain omituista nykytilanteessa kuitenkin on. Ex-presidentti saa historiallisesti vankeustuomion korruptiosta. Sattumoisin syytettyjen paikalla olevat Lula ja Rousseff ovat myös samalla ensimmäiset vasemmistolaiset presidentit vuosikymmeniin, eikä heidän tilanteensa tällä hetkellä näytä hyvältä. Miksi juuri nyt, ja miksi vain he?

Valtaa pitää tällä hetkellä oikeistolainen Temer, jonka kannatus tuntuu olevan todella heikkoa. Monet brasilialaiset odottavat kauhulla presidentinvaaleja, koska hyviä ehdokkaita ei tunnu löytyvän. Nousussa on esimerkiksi populisti Bolsonaro, joka on saanut maineen paikallisena Trumpina. Sanomattakin on siis selvää, että monet ovat ahdistuneita poliittisesta tilanteesta. Lula on tuonut monelle toivoa, presidenttikausiensa aikana hän perusti monia menestyneitä sosiaalisia ohjelmia, köyhyydessä elävien osuus väheni merkittävästi ja Brasilian talous koheni. Tosin tuohon aikaan Lulalla oli myös tuuria hyvän taloudellisen tilanteen vuoksi, joka ei luonnollisesti ollut vain hänen ansiotaan.

Niin kaunis ja houkutteleva kuin tarina Lulasta kaatuneena marttyyrinä ja Robin Hoodina olisikin, en halua olla ihan niin naiivi. Uskon, että Lula on kierrellyt totuutta, tehnyt kyseenalaisia tekoja ja tehnyt osansa korruptoituneen koneiston ylläpitämiseksi. Hän ei ole pyhimys, mutta hän tuntuu tehneen paljon hyvää saadakseen tätä maata eteenpäin ja taistellakseen kykyjensä mukaan eriarvoisuutta vastaan enemmän, kuin kukaan muu vallanpitäjä Brasiliassa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että korruptiota vastaan on taisteltava, ja on hienoa, jos Brasiliassa ollaan etsimässä keinoja puuttua siihen valtakunnallisella tasolla. Olen kuitenkin huolissani siitä, onko tämä korruptioon puuttuminen näennäistä ja puolueellista. Jos näin on, tilanne on todella huolestuttava Brasilian demokratian kannalta, joka on maassa vielä hakemassa muotoaan.

Osaltaan eriarvoisuutta vastaan ja paremman elämän mahdollistamisen puolesta on taistelemassa myös Grupo Ruas e Pracas -järjestö, jossa pääsin vihdoin aloittamaan vapaaehtoistyöntekijänä tällä viikolla. Ensi lukukauden ajan tulen työskentelemään järjestössä täysipäiväisenä harjoittelijana, mutta toistaiseksi olen toiminnassa mukana sen mukaan miten luentojen ohella pääsen. Ensimmäisen päivän perusteella positiivinen mielikuva järjestöstä on ainakin pysynyt. Työtä tehdään katulasten ja -nuorten kanssa, mutta yhtä lailla ennataehkäisevästi lähialueen faveloissa asuvien ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten kanssa. Tavoitteina on mm. tarjota nuorille erilaisia työpajoja, harrastustoimintaa ja vaihtoehtoja vapaa-ajalle, sillä rikollisuuteen ja huumeisiin ajautuminen on hyvin tavallinen tie faveloiden nuorille. Katulasten ja -nuorten kohdalla toimintamuodot ovat osin erilaisia heidän elämäntilanteensa erityisyyden vuoksi, mutta osa järjestön aktiviteeteista ovat avoimia kaikille lapsille ja nuorille taustasta riippumatta. Järjestö työskentelee myös haavoittuvassa asemassa olevien perheiden kanssa.

Lasten, nuorten ja kaupungin päättäjien kuukausittainen työpaja, jonka tarkoitus on tarjota sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille kanava tuoda ajatuksiaan ja näkökulmiaan päättäjien tietoon.

Loppuun vielä kevennyksenä kissakuva lievittämään tätä maailmantuskaa. Palataan myöhemmin  toivottavasti vähän kevyemmissä merkeissä!