Carnaval de Recife/Olinda

Heippahei ihanat!

Luon teille näköjään aktiivisesti some-illuusiota siitä, että että Brassielämä on pelkkää karnevaalia ja rannalla löhöilyä. Varoitus: sama meno jatkuu vielä ainakin tän postauksen ajan!

Juuri ennen Brasiliaan lähtöäni viimeisen halauksen yhteydessä ystäväni Leena heitti kasuaalisti, että ajatteli tulla kylään karnevaalien ajaksi! En voi ymmärtää miten jollain voi olla noin hyvä pokerinaama… Leenan ajankohta oli loistava, koska karnevaalithan on se legendaarisin aika tulla Brasiliaan, eikä mulla ollut koulu vielä alkanut. Toistan varmaan itseäni, mutta oon tosi kiitollinen siitä, että alkuihmettelyt olen saanut jakaa Leenan ja Maijan kanssa. Myöhemmin vuoden aikana on myös paljon helpompaa jakaa täällä tapahtuvia asioita ja tarinoita ihmisille, jotka ovat päässeet osaksi sitä. Mutta yritän kovasti jakaa fiiliksiä myös blogin avulla!

Leenan kanssa meillä ei ollut ihmeellisempää reissusuunnitelmaa, mutta aika yksimielisesti tultiin siihen tulokseen, että mennään rannalle ennen karnevaaleja keräämään voimia, sitten juhlitaan, ja viimeiset päivät vietetään toisella rannalla palautuen. Ensimmäisenä kohteena oli jälleen Porto de Galinhas.

Onnellinen lomailija

Nyt se alkaa...

Karnevaalien historiallinen ja ns. virallinen merkitys on se, että karnevaaleista alkaa paastonaika. Karnevaalien ajankohta vaihtuu joka vuosi, sillä se lasketaan pääsiäisen mukaan. Aika massiivinen tapa juhlia, mutta nyt ymmärrän hyvin. Karnevaaliryönäämisen jälkeen pieni paasto ja kehon puhdistaminen tuntuvat ihan houkuttelevilta… Viralliset karnevaalipäivät olivat perjantaista tiistaihin, mutta meidän oli Leenan kanssa pakko pitää vähän taukoja. Vahvimmat suorittajat, kuten Nathálya, olivat juhlimassa joka päivä aamusta iltaan. Viimeisenä päivänä Nathályassa alkoi kolmen tunnin yöunien ja neljän päivän karnevaaliputken jälkeen näkyä heikkenemisen merkkejä, joten mekin pysyttiin Leenan kanssa paremmin tahdissa mukana haha. Tultiin siihen tulokseen, että brasilialainen raatotaso on sopiva taso gringoille.

 <3

Recife on osittaisesta rosoisuudestaan huolimatta, ja myös sen takia, todella kaunis kaupunki. Recifeä sanotaan Brasilian Venetsiaksi, koska kaupunkikuva muistuttaa jokiensa ja siltojensa vuoksi hieman Venetsiaa. Yhtenä kaatosadepäivänä tosin puhuttiin paikallisen kaverini Paulon kanssa tulvivia teitä katsellessa, että sekin voi hyvin olla syynä nimitykselle haha. Vaikken mitään kaupunkisuunnittelusta tai viemäröinnistä tiedä, uskallan sanoa että niissä voisi olla parantamisen varaa.

Kun luulet nähneesi jo kaikista oudoimmat karnevaalihärpäkkeet, tää kaveri tulee vastaan likasten pöksyjensä kanssa. :D

Kyllä, tän valtavan ihmismassan seasta on mahdollista löytää tuttuja sattumalta! Oltiin kyllä laitettu Priscillen kanssa viestiä, mutta treffaaminen tuntui aika toivottamalta. Suomessakin on vappuna vaikea löytää kenttää väkimäärän takia, mutta karnevaaleilla se oli melkein mahdotonta. Priscillen näkeminen oli siis ihana yllätys!

Brasiliassa on Brigadeiro-niminen suklaaherkku, jota kaikki rakastavat. Tää kaveri myi samaa herkkua vähän tuunattuna Brizadeiro-nimellä. Kannabis on myös Brasiliassa laitonta, ja poliiseja parveilee karnevaaleilla joka kadunkulmassa. Siks tää "hienovarainen" markkinointi oli tosi hellyyttävää haha.

Sit koitti palautumisen aika! Karnevaalit oli kaikkea mitä kuvitella saattaa, riehakkaat, hauskat, raskaat, hikiset, rakkaudentäyteiset ja sekopäiset juhlat. Niiden loppuessa oli ristiriitainen fiilis, samanaikainen helpotus ja haikeus niiden päättymisestä. Rantalomailu tuli tarpeeseen, joten lähdettiin täältä noin 5 tunnin matkan päähän (autolla, 10 tuntia bussilla) Pipa-rannalle. Vietettiin rannalla 4 päivää, joista yhtä päivää lukuunottamatta satoi kaatamalla koko ajan. Ainakin kaivattu lepo onnistui.

Tää kuvaa aika hyvin meidän Pipa-reissun sisältöä, jos miinustetaan tequilat ja margaritat. Sade oli hyvä syy panostaa syömiseen.

Vikana päivänä lähdettiin kotia kohti aamukahdeksalta, ja Pipa päätti kettuilla meille kauniilla auringonpaisteella. Oh well, näitä sattuu!

Viimeinen ehtoollinen Felipen ja Nathályan kanssa ennen Leenan lähtöä, nyyh.

Nyt lomailut on ohi, ja opiskelut on jo hyvässä vauhdissa. Brasiliassa kouluvuosi, ja vuosi ylipäätään, alkaa vasta helmikuun lopussa karnevaalien jälkeen. Tämä on mahdollistanut alun lomailun, mikä on ollut ihana tapa rauhassa tutustua maahan, ihmisiin ja elämänmenoon. Olen tosi kiitollinen tästä pehmeestä laskusta Brassielämään myös siksi, että se on mahdollistanut totuttautumisen portugalin kieleen ennen opintojen alkua. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin! :)

Translation: What I want you to think my life in Brazil is all about!

Tradução: Carnaval - que onda do caraí!

Pre-Carneval vibes

Ensimmäinen viikko Recifessä takana, ja vastaanotossa ei oo ollut kyllä valittamista! Tähän vaikuttaa paitsi mahtavat jackpot-kämppikset, myös se, että karnevaalit on ihan kohta täällä. Karnevaalitreenien koluaminen on ollut aika ainutlaatunen tapa tehdä ekat sightseeingit tästä kaupungista.

Kämpän järkkäsin Suomesta käsin, missä on toki omat riskinsä kaupunkia ja paikallisia tapoja tuntematta. Ensimmäisen viikon perusteella oon kuitenkin tosi tyytyväinen tähän ratkasuun, koska kämppisten kanssa kävi niin hyvä tuuri. Täällä monilla on tapana vuokrata kimppakämppä niin, että yks asukas on päävuokralainen ja loput alivuokralaisia. Tää on mun tapauksessa ihan hyvä juttu, koska uskalsin tehdä epävirallisen sopimuksen facebookin välityksellä ilman sieluni myymistä johonkin vuoden vuokrasoppariin. :D Asun siis kolmen brasilialaisen, Nathályan, Célian ja Camillan kanssa, ja lisäks meillä on seurana Célian kaks vähän creepyä suloista kissaa. Asunto sijaitsee lähellä Recifen keskustaa Boa Vistalla. Matkat keskustan ulkopuolella sijaitsevalle yliopistolle tulee oleen ainakin ruuhkissa pitkät ja tuskaset, mutta yritän henkisesti varautua tähän. Käytin Suomessa paljon aikaa siihen, että laitoin kyselyitä recifeläisen fb-ryhmän asuntoilmotuksiin, ja yritin imeä sekä paikallisilta, että aiemmin Recifessä olleilta suomivaihtareilta mahdollisimman paljon tietoa hyvistä asuinalueista. Tulin lopulta siihen tulokseen, että keskustan lähellä on paljon enemmän muuta tekemistä ja palveluita verrattuna yliopiston lähialueisiin. Pidemmät koulumatkat on siis toivottavasti sen arvoisia. Joka tapauksessa iso kiitos sosiaaliselle medialle ja sille, kuinka helppoa nykypäivänä on hoitaa tällaisetkin asiat toiselta puolelta maailmaa!

Sit niihin karnevaalibileisiin. Kuten aiemmassa postauksessa taisin jo mainita mulle tuli vähän yllätyksenä se, että karnevaalit ei todellakaan ole täällä mitkään yhden viikonlopun bileet. Karnevaalihuuma on yhtä isoa monien viikkojen, jopa kuukausien, build upia, kunnes koittaa The karnevaaliviikko - joka alkaa siis tällä viikolla! Ainakin Recifessä tää valmistautuminen ja karnevaaliharjoittelu näkyy katukulkueiden ja -bileiden eli blocojen muodossa. Blocot on yleensä ihan järjestettyjä tapahtumia, joilla on nimi, ja usein jokin tietty teema, teemaväri tms. Ihmiset kerääntyy tiettyyn paikkaan, usein jo aamulla (!!) tai aamupäivällä ja alkaa juhlia. Blocoissa näkyy ihmisiä kaikista ikäryhmistä vauvasta vaariin, ja uskallanko jopa sanoo et kaikista sosiaaliluokista.  Trumpetit, rummut,  ja oma spessu karnevaalimusiikki soi, ihmiset on pakkautuneet kiinni toisiinsa, epämääräiset mitä ihmeellisimmillä tavoilla pukeutuneet hahmot ja härpäkkeet heiluen (mitä överimpi sen parempi), ja kaikki on vaan sekaisin. Mutta hyvällä tavalla. 

Yllätyksekseni täällä Recifessä samba ei oo iso osa karnevaalijuhlintaa, toisin kuin kaikkien tuntemissa Rion karnevaaleissa. Koillis-Brasilialainen kulttuuri on tosi erilainen etelämpään verrattuna. Kyselin just asiasta Nathályalta joka sanoi, että täällä on enemmän paikallisia ja perinteisiä afrobrasilialaisia musiikki- ja tanssityylejä, kuten frevo, maracatu ja afoxé. Recifen karnevaalit on kuitenkin yhdet maan tunnetuimmista Rion ja Salvadorin rinnalla. Monet brassit sanoo, että koko maa pysähtyy karnevaalien ajaks, ja vuosi alkaa vasta karnevaalien jälkeen. Tän huomasin esimerkiksi soitellessani yliopistolle kysyäkseni pitäiskö mun mennä jo käymään siellä näyttään naamaani. Vastaus oli ettei kannata, koska oikeestaan mitään ei tapahdu ennen karnevaaleja. Sain vaan hyvät lomien- ja karnevaalientoivotukset, ja viestin siitä että asiat ehtii hoitaa myöhemminkin. Ei siis ole onneks vielä tarvinnut liikaa stressata virallisuuksista. 

Nyt seuraa kasa sekavia ja epämääräisiä karnevaali-kännykkäräpsyjä. Vaikka tää näyttää aika örvellykseltä, niin käytän mieluummin yhden Mosambikissa myös asuneen Peace Corps -kaverin termiä integroitumista kalja kädessä, hahah. When in Brazil...

Amantes da Gloria -bloco

Oon ottanut tän riippumaton onnellisuus/ruokailu/meditointi/päikkäripaikakseni, jossa vietänkin varmaan 90 prosenttia ajasta kotona. Kämppikset nauro mun riemuidiootti-reaktiolle tästä, koska vaikka paikallisille riippumatto kotona on perusjuttu, Suomitytölle se on tietty parasta ikinä! 

Näkymä mun huoneen ikkunasta

Kotitalo

Paikallinen herkku Acaí

Seuraavat pre-karnevaalibileet oli Recifen historiallisessa kaupunginosassa Olindassa, jossa iso osa oikeistakin karnevaaliblocoista järjestetään. Näihin bileisiin tosin selvisin itse vasta kolmen aikaan iltapäivällä, vieläkin ryytyneenä edellisen päivän ensimmäisistä blocoista. Kämppikset oli lähteneet jo 9 aamulla, kuten monet muutkin, joten mun päästessä paikalle kaikki  oli jo ihan loppusuoralla. Meno oli vähän sama kuin jos olisi mennyt lähellä pilkkua Suomessa baariin. Nää karnevaalibiletyksen ajankohdat on jotenkin tosi huvittavia, mutta toisaalta päivällä juhlimisessa on omat hyvät puolensa; unirytmi ei mene sekaisin ja olokin on valoisaan aikaan vähän turvallisempi.

 Paikallisen laulajan (jonka nimen tietenkin jo unohdin) keikalla

Couchsurfing-host Priscillellä oli synttärit viikonloppuna, johon oli kutsuttu 25 ihmistä. Intoo puhkuen tietty lähdin kohti synttäripaikkaa saamaan uusia kavereita...

...kunnes paikan päällä tajusin että pubi oli ihan tyhjä vaikka itsekin olin puoli tuntia myöhässä. Alko porukkaa onneks pikkuhiljaa valuun, ja suurin osa tuli noin 1,5 tuntia myöhässä hahah. Nää on niitä hetkiä, kun tuntee olonsa todella gringaks (=valkoinen/ulkomaalainen/ei-latino)

Nathályan ja Célian kanssa lähdössä Os Barba -blocoon, jonka teemana oli mikäs muukaan kuin parrat, koska miksipä ei

Yks esimerkki hämmentävistä ja övereistä karnevaalihärpäkkeistä

Amandaan tutustuin facebookin kautta kämppiä etsiessä. Meinasin aluksi muuttaa Amandan kämppään, mutta lopulta se ei sopinutkaan ihan mun tarpeisiin. Sovittiin kuitenkin, että nähdään sitten kun tuun Recifeen, koska asutaan lähellä toisiamme ja Amanda vaikutti tosi mukavalta - mikä tuli todistettua eilen! Amanda vei mua parille tanssiklubille, joista toisessa tanssittiin paikallista forróa, toisessa taas salsaa.  Eipä tullut yllätyksenä, että täällä tanssiminen on iso ja luonteva osa kulttuuria. Ilta oli hauska siitäkin huolimatta, että omassa koordinaatiossa ja rytmitajussa on vielä vähän matkaa paikallisten tasolle haha.

Karnevaalimenojen vastineeks toinen moodi on ollut aikalailla tää

Laskiaisen kunniaks päätin tehdä henkilökohtaista historiaa ja leipoo laskiaispullia! Tää on myös osa mun projektia saada kämppikset rakastuun Suomeen ja suomalaisiin herkkuihin niin, että ne tulee joskus vielä käymään Suomessa.

Ihanat Camilla ja Nathálya! Yksi hyvä asia suomalaisuudessa (miljoonan muun lisäksi) on se, että ollaan niin tuntematon pikkukansa ettei ihmisillä ole yleensä juuri ennakkoluuloja meistä. Usein saa siis itse tehdä ensivaikutelman ja edustaa Suomea just niin kuin haluaa! Tää pätee myös laskiaispulliin, kun toiset ei tiedä miltä niiden pitäis maistua, nää onnistu täydellisesti haha. :)

Loppuun vielä pakko laittaa tää kuva, joka tiivistää hyvin tuskajännityksensekaset fiilikset, kun oikeet karnevaalit lähestyy... Ei vaan, oikeesti siitä tulee hauskaa - varsinkin kun Leena tulee tänään! <3